Suomessa on merkittäviä alueellisia eroja tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD) ja reumasairauksia sairastavien työkyvyttömyyden osalta. Noin 50 000 suomalaista sairastaa IBD:tä ja noin 100 000 sairastaa reumasairauksia. Tuoretta tietoa aiheesta saatiin 20.11.2018, jolloin julkistettiin Tekemätöntä työtä, näkymättömiä kustannuksia –jatkoselvitys.
Selvityksessä käytettiin lähteenä THL:n, Kelan ja Eläketurvakeskus ETK:n tilastotietoa sekä erikoislääkäreiden, hoitajien sekä sairastavien haastatteluja. Tuloksien perusteella hoidon kehittämisessä ja toteuttamisessa on merkittäviä alueellisia eroja. Alueellinen tasa-arvon toteutuminen kyseisten sairauksien hoidossa voidaankin kyseenalaistaa.
Ei ole yllätys, että samojen sairauksien hoidon tulokset vaihtelevat eri alueilla. Yllättävää sen sijaan on, että näihin eroihin ei ole haluttu puuttua nykyistä voimaperäisemmin, etenkin kun syyt erojen takana ovat varsin helposti hahmotettavissa. Parempiin tuloksiin päästään, jos terveydenhuoltohenkilökunta tekee työtään innostuneena ja omaa työtään kehittäen.
Hyviin hoitotuloksiin vaikuttavat suoraan riittävä resursointi, koulutus sekä itse toiminnan ja siitä vastaavien ihmisten hyvä johtaminen. Hyvä hoitosuhde rakentuu sairastavan, lääkärin ja hoitajan väliselle yhteistyölle, jota tarvittaessa tulee täydentää muiden terveydenhuollon asiantuntijoiden osaamisella.
Sairastavien sitouttaminen hoitoon, hoidon järjestelmällisyys ja sen toteutumisen seuranta näkyvät niin ikään hoidon onnistumisessa. Ilman erikoissairaanhoidon tukea ja aitoa yhteistyötä perusterveydenhuollolla ei ole edellytyksiä selviytyä omasta osuudestaan hoitoketjussa.
Nykyistä parempiin ja yhtenäisempiin hoitotuloksiin pääseminen edellyttää valtakunnallista ohjausta ja tavoiteasettelua, seurantaa ja vertailua sekä alueellisia kannustimia, jotka palkitsevat tehdystä hyvästä työstä ja sen avulla saavutetuista tuloksista.
Suomen Reumaliitto ry
