Hiiriä hoidettiin lihaksia kasvattavalla kasvutekijäreseptorilla. Tutkijat havaitsivat, että kun lihaksia kasvatettiin ennen syöpää ja hoitoa jatkettiin myös syövän aikana, lihakset kasvoivat ja hiiret selviytyivät kauemmin, vaikka syöpäkasvain ei pienentynyt. Samaa vaikutusta ei havaittu, kun lihaksia kasvatettiin ennen sairauden alkua ja sitten hoito keskeytettiin.
Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin lihaksia kasvattavan kasvutekijäreseptorin vaikutusta kokeellisella hiiren syöpämallilla.
– Tulokset tukevat aiempaa näyttöä lihaskoon ylläpidon merkityksestä syöpäsairauden aikana. Myös ihmisillä tehdyt tutkimukset tukevat lihaskudoksen säilyttämisen tärkeyttä vakavissa sairaustilanteissa, mutta syy-seuraussuhde lihasten ja pidentyneen selviytymisen välillä ja sen taustalla olevat mekanismit eivät kuitenkaan vielä ole tiedossa, aiheesta väitöskirjaa tekevä Tuuli Nissinen ja akatemiatutkija Juha Hulmi toteavat.
– Esimerkiksi tärkeän hengityslihaksen pallean koko pienentyi syövässä, ja tutkimuksessa käytetty kasvutekijäreseptori esti tämän surkastumisen. Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa pidentyneeseen selviytymiseen ja voisi yhdessä muiden positiivisten vaikutusten ohella siten antaa lisäaikaa tärkeille lääketieteellisille syöpähoidoille, Hulmi ja Nissinen pohtivat.
Tutkimusryhmä näytti yhteistyökumppaneineen aiemmin, että syövän vaikutusten lisäksi myös tyypillisesti käytetty syöpähoito lisää lihaksien ja sydämen surkastumista, mutta nämä haittavaikutukset pystytään estämään. Tämä on tärkeää, koska lihasten surkastuminen voi lisätä hoitojen haittavaikutuksia, ja joskus hoidot joudutaan jopa lopettamaan tästä syystä.
Tutkimuksessa löydettiin myös uusia mekanismeja lihasten surkastumiseen syövän aikana. Tämän lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että syöpä aiheutti muutoksia lihaksen lisäksi myös muun muassa maksaan, pernaan ja veriarvoihin sekä fyysisen aktiivisuuden ja syömisen määrään. Osa muutoksista palautui käytetyllä hoidolla lähelle terveiden tasoa.
– Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan pystytty suoraan liittämään parantuneeseen selviytymiseen. Joka tapauksessa vaikutukset muihin kudoksiin kuin lihakseen antavat viitteitä siitä, ettei ilmiö ehkä ole niin yksinkertainen kuin aiemmin on kuviteltu, Hulmi ja Nissinen kertovat.
Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa yhteistyössä Helsingin ja Torinon yliopistojen kanssa.
Tulokset on julkaistu sähköisessä muodossa lihastutkimuksen johtavassa kansainvälisessä Journal of Cachexia, Sarcopenia and Muscle -lehdessä. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Syöpäsäätiö (Juha Hulmi) sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto (Nissisen henkilökohtainen apuraha).
