Uusi geenitutkimus osoittaa, että tyypin 2 diabetes on monimuotoinen sairaus, joka jakaantuu viiteen erilaiseen alaryhmään. Arvovaltaisessa PLOS Medicine -lehdessä julkaistut tulokset viitoittavat tietä yksilöllisempään tyypin 2 diabeteksen hoitoon.
Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys maailmassa kasvaa ennätysvauhtia. Tällä hetkellä tyypin 2 diabeetikkoja on maailmassa 425 miljoonaa ja vuonna 2045 heitä ennustetaan olevan jopa 625 miljoonaa. Tälle diabetestyypille on ominaista insuliinin erityshäiriö ja insuliiniresistenssi. Tyypin 2 diabetes on monimuotoinen tauti, mutta miten tämä sairaus jakaantuu alaryhmiin, on toistaiseksi jäänyt epäselväksi.
Nyt julkaistu kansainvälinen yhteistyötutkimus perustui Itä-Suomen yliopiston METSIM (METabolic Syndrome In Men) -kohorttiin ja Ashkenazi-juutalaisilla tehtyyn tutkimukseen. Tulokset varmennettiin kahdessa muussa biopankkitutkimuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli 94 geenimuutosta, joiden on osoitettu lisäävän tyypin 2 diabeteksen riskiä.
Matemaattisen mallinnuksen avulla löydettiin viisi erilaista tyypin 2 diabeteksen alaryhmää. Niistä kaksi liittyi geeneihin, jotka säätelevät insuliinin eritystä vaikuttamalla eri tavoin sen esiasteen, proinsuliinin, pitoisuuteen. Kolme muuta alaryhmää liittyi insuliiniresistenssiin, yksi liikapainon kautta. Toisessa alaryhmässä insuliiniresistenssi liittyi rasvakudoksen epänormaaliin jakautumiseen, jonka piirteitä olivat matala painoindeksi ja adiponektiinitaso sekä kohonneet HDL-kolesteroli- ja triglyseriditasot. Kolmannessa taustalla oli poikkeava maksan rasva-aineenvaihdunta, johon liittyi matala triglyseriditaso. Tunnistettuihin tyypin 2 diabeteksen alaryhmiin liittyi myös kohonnut sydän- ja verisuonitautien riski.
Tutkijoiden mukaan tuloksilla on käytännön merkitystä.
– Riskigeeneihin perustuvan mallinnuksen tulokset ovat yhtäpitäviä tyypin 2 diabeteksen tunnetun patofysiologian kanssa, sillä alaryhmät liittyivät joko insuliinin erityksen häiriöön tai insuliinin puutteelliseen vaikutukseen kohdekudoksissa eli insuliiniresistenssiin. Tämä antaa lähitulevaisuudessa hyvän lähtökohdan arvioida yksilöllisemmin eri alaryhmiin kuuluvien tyypin 2 diabeetikkojen hoitoratkaisuja, METSIM-tutkimusta johtava professori Markku Laakso toteaa.
