Suomessa uniongelmaiset turvautuvat lääkkeisiin muita eurooppalaisia useammin. Unitutkija, dosentti Henri Tuomilehto on suomalaisten kemiallisesta nukkumiskultuurista huolissaan.
Arviolta vähintäänkin puoli miljoonaa suomalaista lääkitsee untaan säännöllisesti joko uni-, nukahtamis- tai masennuslääkkeillä. Unitutkija, dosentti Henri Tuomilehto on suomalaisten kemiallisesta nukkumiskultuurista huolissaan.
– Unilääkkeitä määrätään uniongelmaisille aivan liian helpoin perustein. Pitäisi muistaa, että unilääke hoitaa ainoastaan uniongelman oiretta, ei sen juurisyytä. Aivan kuten lääketieteessä yleensäkin, myös uniongelmien hoitamisen pitäisi aina lähteä ongelman perusteellisesta tutkimisesta. Vasta kun ongelman todellinen syy on saatu selville, voidaan sitä lähteä toimivalla tavalla lääkitsemään, Coronariaan kuuluvan Oivaunen johtava unilääkäri Henri Tuomilehto sanoo.
Kun elämässä tapahtuu mullistuksia, uni on yleensä ensimmäinen asia, jossa elämän turbulenssin huomaa. Ja kun uni häiriintyy, muuttuu myös elämän mutkista selviäminen haasteellisemmaksi. Siksi akuuttiin unettomuuteen onkin aivan hyväksyttävää käyttää avuksi lääkitystä. Mutta tarkkana pitää tässäkin tilanteessa Tuomilehdon mukaan olla.
– Oli kyseessä mikä lääke tahansa, ei käyttöä koskaan pitäisi aloittaa ilman perusteltua ja painavaa syytä. Toisinaan elämän myllerryksissä ihmisellä ei kerta kaikkiaan ole kapasiteettia nukkua omin voimin ja silloin lääkkeestä voi saada avun. Ennen reseptin kirjoittamista lääkärin ja potilaan olisi kuitenkin keskusteltava tilanteesta tarkkaan. On tärkeää, että potilas on täysin tietoinen siitä, kuinka ja miten kauan lääkettä tulee oikeaoppisesti käyttää, sekä mitä sivuvaikutuksia sen käyttöön mahdollisesti liittyy.
Vaarallista unilääkkeiden käytössä on Tuomilehdon mukaan muun muassa se, että kemiallisessa unessa mahdolliset uniongelmaista vaivaavat unihäiriöt saavat mellastaa vapaasti.
– Vaikka ihminen lääkkeiden avulla onkin unessa, ei se silti tarkoita, että uni olisi laadukasta. Esimerkiksi uniapnea tekee tuhojaan lääkkeistä huolimatta aivan entiseen malliin. Itse asiassa, uniapneaan liittyvät hengityskatkokset saattavat olla pidempiä ja niitä voi esiintyä useammin silloin, kun ihminen on unilääkkeen vaikutuksen alaisena. Unitutkimuksessa näemme aivan selvästi sen, että vaikka ihminen käyttäisikin unilääkitystä, hänen unihäiriönsä häiriköivät palautumista aivan entiseen malliin.
Jos uniongelmat jatkuvat yhtäjaksoisesti pidempään tai jos unettomuuskausia esiintyy toistuvasti, kehottaa Henri Tuomilehto selvittämään mistä huono uni pohjimmiltaan johtuu.
– Jos uni ei lähde akuutin kriisin jälkeen tasoittumaan muutamassa kuukaudessa, aletaan puhua kroonisesta uniongelmasta. Silloin on syytä lähteä selvittämään perusteellisesti, miksi nukkuminen ei onnistu. Hälytyskellojen pitää ruveta soimaan myös silloin, jos esimerkiksi 3–4 viikon mittaisia uniongelmajaksoja esiintyy useamman kerran vuodessa. Lähtökohtana on, että nukkumaan pitäisi pystyä häiriöttä pääsääntöisesti joka yö.
Tuomilehdon mukaan on valitettavaa, että lääkäri liian usein kirjoittaa potilaalle ensimmäisen unilääkereseptin ilman perusteellista selvitystä potilaan tilasta. Hän peräänkuuluttaa unilääkekeskusteluun lääkärin etiikkaa.
– Perussääntö on, että potilaalle määrättävistä hoitokeinoista ei koskaan saa koitua potilaalle haittaa. Uni on fysiologiaa ja pitkään jatkunut uniongelma kertoo siitä, että ihmisen fysiologiassa jokin on pielessä. Kuten muussakin lääketieteessä, myös uniongelmien hoidossa hoitaminen pitää aloittaa ongelman syyn selvittämisestä. Lääkehoito määrätään vasta, kun tiedetään, mitä hoidetaan.
