Terveydestä huolehtiminen, ulkonäkönsä muokkaaminen ja trendikkäissä treenivetimissä näyttäytyminen ovat kaikki mahdollisia motiiveja juosta. Juoksemisessa on kuitenkin myös paljon muuta. Askeleet tuottavat ajatuksia, ja tien päällä lenkkeilijä saa kokea, millaista on olla haavoittuvainen ihminen, millaista on ihmiselämän väliaikaisuus.
Kirjassa Juoksu maratoonarifilosofi Guillaume le Blanc (s. 1966) jäljittää juoksemisen syvintä olemusta tilastonumeroiden, intervalliharjoitusten ja magneettikuvausten tuolta puolen. Hän pohtii, mikä saa miljoonat ihmiset ympäri maailmaa juoksemaan päivä, viikko ja vuosi toisensa jälkeen, ja miettii, mitä juokseminen on ja mitä siitä voidaan oppia. Juoksemista voi nimittäin ymmärtää vain juoksemalla: vain juoksija tietää, miten yhtä aikaa tyhjänpäiväiseen ja koukuttavaan touhuun hän onkaan ryhtynyt.
Guillaume le Blanc on ranskalainen filosofi, joka on tuotannossaan tutkinut ennen kaikkea yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tässä kirjassa hän kuitenkin keskittyy lajiin, jota hän on harrastanut teini-ikäisestä lähtien.
