Valtiovarainvaliokunnalle jättämässään lausunnossaan talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa, että lakiesityksissä ei tuoda uskottavasti esille mekanismeja, joiden kautta säästöjä syntyy.
Säästötavoitteen mittaluokka tulisi perustella
Esityksestä ei käy ilmi, miten uudistuksen säästötavoitteeseen on päädytty. Esityksestä ei myöskään käy yksiselitteisesti ilmi odotettua vaikutusta julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen ja kestävyysvajeeseen, koska vuoden 2029 jälkeisestä kustannusurasta ei esitetä arviota. Rahoituslakiesitys tarkoittaa sote-menojen BKT-osuuden kasvun pysähtymistä 2020-luvulla. Tämä olisi historiallisesti ja kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellinen kehityskulku, etenkin kun huomioidaan menopainetta tuottava ikärakenteen muutos tällä ajanjaksolla. Vaikka talouspolitiikan arviointineuvosto jakaa huolen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä, tulisi sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvien säästöjen mittaluokkaa perustella huolellisemmin.
Keskeiset tavoitteet ristiriitaisia
Kuten esityksissä tuodaan ilmi, uudistuksella tavoitellaan kustannussäästöjen lisäksi palvelujen saatavuuden parantumista erityisesti perusterveydenhuollossa. Nämä tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Tätä olennaista ristiriitaa ei ole esityksessä kuitenkaan arvioitu tarkemmin. Valinnanvapausesityksen mukaan ristiriitaa lieventää se, että peruspalvelujen parempi saatavuus voi vähentää kustannuksia erikoissairaanhoidossa, mutta tältä osin esityksessä ei anneta minkäänlaista viitettä tutkimuskirjallisuuteen tai esitetä minkäänlaista määrällistä arviota mekanismin mittaluokasta.
Säästöpotentiaalin arviointi epävarmalla pohjalla
Hallituksen esityksissä viitataan laskelmiin, joissa säästöpotentiaali on laskettu toimijoiden tuottavuuseroista olettaen, että lain myötä heikoimpien toimijoiden tuottavuus kohenisi esimerkiksi keskimääräiselle tasolle. Tuottavuusparannuksen ajatellaan syntyvän osin lisääntyvän kilpailun seurauksena. Monien alueiden markkinat eivät kuitenkaan ole riittävän suuret ylläpitämään kilpailun kannalta riittävää määrää sote-keskuksia. Yksityinen kilpailu ei myöskään välttämättä takaa tehokasta lopputulemaa terveydenhuollossa. Hallituksen esitys tuo suoraan esille sen, että tuottavuuserojen vertailuun perustuvat laskelmat säästöpotentiaalista eivät kerro valinnanvapaudella saavutettavista kustannushyödyistä. Tästä huolimatta säästötavoitteen realistisuuden arviointi perustuu merkittäviltä osin tämänkaltaisiin laskelmiin.
Lakiesitys ei yksin takaa säästöjen toteutumista
Uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, missä määrin sääntelyllä onnistutaan asettamaan tuottajien kannustimet yhdenmukaisiksi uudistuksen tavoitteiden kanssa. Kannustinjärjestelmien (tuottajakorvaukset, maakuntien rahoitus) suunnittelun onnistuminen on yksi uudistuksen merkittävimmistä haasteista.
Neuvosto katsoo, että uudistus olisi syytä toteuttaa vahvemmin vaiheistetusti ja niin, että vaiheistus mahdollistaisi vaikutusten uskottavan arvioinnin jälkikäteen sekä mahdollisiin ongelmakohtiin puuttumisen.
Lue Talouspolitiikan arviointineuvoston lausunto hallituksen esityksistä HE 15/2017, HE 57/2017 ja HE 16/2018 kokonaisuudessaan tästä.
