5.6 C
Helsinki
sunnuntai, 20 huhtikuun, 2025
Koti Blogi Sivu 79

​Luonnosta ja retkeilystä virtaa arkeen

Luonnossa liikkuminen laskee verenpainetta ja stressiä ja sillä on vaikutusta mielialaan. Vaikka eksoottisemmat asiat ja maisemat saattavat houkuttaa meitä enemmän, Suomen luonnolla ja metsällä on kaikessa tavallisuudessaan ja vihreydessään paljon annettavaa. Mutta osaammeko hyödyntää sen ihmeellisen tarjonnan?

 

Lapsuuden muistot ja kokemukset luovat pohjaa

Olen kasvanut lapsena pienessä maalaiskylässä ja leikkinyt paljon metsissä. Isoveljen kanssa teimme majoja kuusen alle, löysimme puroja, teimme telttaretkiä takapihalle ja mielikuvituksemme keksi mitä erilaisimpia asioita luonnon keskellä. Parhaat lapsuusmuistoni liittyvät isän kanssa tehtyihin kalareissuihin myöhään lämpimänä kesäiltana auringon jo laskiessa. Sain pieniä särkiä, joita vein mummuni kissoille syötäväksi.

Teini-iässä itseäni ei luonto ja siellä liikkuminen juurikaan kiinnostanut. Itseasiassa olen löytänyt tieni takaisin kunnolla metsään vasta aikuisiällä muutama vuosi sitten, kun muutin Helsinkiin. Pääkaupunkiseudun kiire, ihmispaljous ja hälinä ehkä ajoivat minut takaisin metsään, josta käyn usein hakemassa voimaa ja virkeyttä arkeen.

Itseäni luonnossa ja metsässä viehättää rauha, hiljaisuus ja kiireettömyys. En tiedä mitään rentouttavampaa kauniina lämpimänä kesäpäivänä, kun istua kalliolla lammen rannalla auringonpaisteessa, hyvät eväät mukana ja onki matkassa. Tai virittää riippumatto metsään kauniille paikalle, ja katsella miten eri malliset pilvet liikkuvat tuulen mukana. Linnut laulavat ja elämä tuntuu seisahtuvan.

Joskus luonnossa liikkuminen saa vieläkin aikaan aivan samoja tuntemuksia kuin lapsena. Olin hyvän ystäväni kanssa vuosi sitten talvella Kolilla ja kävelimme siellä lumisessa metsässä tykkylumipuiden keskellä upeassa kevätauringon paisteessa. Silloin siellä ei ollut paljon muita ihmisiä, ja muistan miten minut valtasi siellä metsässä samanlainen tunne kuin lapsena. Itseasiassa tunsin itseni jälleen lapseksi. Mietin, että mikä kuusen alunen olisi sopiva paikka majalle, ja tuntui että olisin voinut jäädä asumaan kauniiseen metsään. Rauhalliseen valtakuntaan, jossa saisi olla oma itsensä.

 

Avaa silmäsi – näet enemmän

Muutin Helsinkiin muutama vuosi sitten, ja ennen muuttoani pääkaupunkiin, ajattelin sen olevan lähinnä täynnä kerrostaloja, ihmisiä ja liikenteen melua. Kuinka väärässä olinkaan. Helsinki on täynnä mitä hienompia luontopaikkoja. Kalliot, metsän läheisyys ja meri Itä-Helsingissä ovat saaneet minut näkemään Helsingin aivan toisenlaisena kuin mitä alun perin ajattelin. Luonnossa liikkuminen kaupungissa ei todellakaan ole mahdotonta, ja läheltäkin voi löytää mitä hienompia paikkoja.

Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse nauttia luonnosta. Toisille paras rentoutumiskeino voi olla yhtä hyvin kaupungin ihmisvilinässä muiden keskellä. Mutta jos et ole koskaan kokeillut luonnossa liikkumista ja olemista, voit yllättyä mitä se voi antaakaan.

Vaellusharrastuksen olen löytänyt vasta aikuisiällä. Viikon vaellusreissu irtauttaa arjesta parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi parhaista asioista vaelluksella on olla jossain kaukana, mieluiten ilman puhelinverkkoa, jolloin on hyvä syy laittaa puhelin kokonaan kiinni ja irtautua kaikesta informaatiotulvasta. Vaikka saman voisi kokeilla tehdä kotonakin, jostain syystä se aina jää vain suunnittelu asteelle.

 

Kokemusten mahdollistaminen lapselle

Mikäli en olisi saanut lapsena niin vahvoja positiivisia kokemuksia luonnossa liikkumisesta, en tiedä millainen suhde minulla olisi luontoon nyt. Ehkä olisin löytänyt luonnon siitä huolimatta, tai sitten nauttisin jostain muusta asiasta samalla tavalla.

On tärkeää antaa lapselle mahdollisuus tutustua lähiympäristöön ja antaa kokemuksia uusista asioista, vaikka emme itse olisikaan himoliikkujia luonnossa. Luonnossa liikkuminen ja hiljaisuudessa oleminen on lapsille ja myös aikuisille rentouttavaa kaiken digitaalisten virikkeiden keskellä.

Luonnossa liikkumisesta ja retkeilystä ei kannata myöskään tehdä liian vaikeaa. Vaikka retkeilyn suosio onkin nostanut viime aikoina päätään, ei lähiretkeilyä varten tarvitse ostaa viimeisen päälle olevia kalliita retkeilyvaatteita ja varusteita. Lapset nauttivat pienistä ja yksinkertaisista asioista, mm. marjojen tai sienien poimimisesta, luonnon tarkkailusta ja lintujen bongauksesta. Ei myöskään tarvitse lähteä kauas voidakseen nauttia luonnosta. Vaikka lapin hiljaiset erämaat huutaisivatkin etelään asti sinua luokseen, myös läheltä voi löytää hienoja paikkoja, joissa käydä lasten kanssa. Kannattaa etsiä internetistä retkipaikkoja oman tai naapurikunnan alueelta, ja lähteä tutkimusmatkalle katsomaan mitä kaikkea juuri sinun läheltäsi löytyykään.

Eija Mikkola

Liikuntalääketieteen opiskelija, Jyväskylän yliopisto

Musiikki hoitaa kipua, masennusta ja muistia

Useat tutkimukset osoittavat, että musiikki rauhoittaa: mielimusiikin soittaminen rentouttaa leikkauspotilaita ja synnyttäjiä, ja musiikilla voi tyynnyttää levottomia lapsia. Musiikki voi auttaa myös masennukseen ja tukea muistisairaita palauttaen mieleen kappaleeseen liittyviä muistoja. Musiikissa on myös sosiallinen ulottuvuus: musisointi ja laulaminen lisäävät vuorovaikutusta ihmisten välillä, joka lisää hyvinvointia.

Tähän tarpeeseen vastaa myös nyt toistamiseen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa käynnistyvä yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus. Opinnot antavat valmiuksia suunnitella ja toteuttaa musiikkitoimintaa erilaisissa yhteisöissä.

– Erikoistumiskoulutus soveltuu esimerkiksi sosionomeille, kuntoutuksen ohjaajille, musiikkipedagogeille tai kanttoreille. Tärkeintä on se, että hakijalla on musiikillista osaamista, kuten laulattamisen ja säestämisen taitoja, JAMKin musiikkikasvatuksen lehtori Leena Pantsu kertoo.

Koulutuksessa saa työkaluja siihen, kuinka toimia erilaisissa yhteisöissä musiikkia, eli omaa instrumenttia ja ääntään, välineinä käyttäen. Yhteisömuusikot voivat toimia mm. vanhusten, kehitysvammaisten ja lasten ja nuorten parissa.

Koulutuksen laajuus on vähintään 30 opintopistettä ja opinnot voi suorittaa työn ohessa. Haku yhteisömuusikon erikoistumiskoulutukseen on 1. – 20.4.2018.

Tunne-etsivät-peli auttaa lapsia tunteiden tunnistamisessa

Lapset, joilla oli vaikeuksia tunteiden tunnistamisessa, saivat pelin avulla ikätoverinsa kiinni useimmissa mitatuissa taidoissa.

Tunne-etsivät -peli auttaa lapsia tunnistamaan omia ja toisten tunteita. Tutkimuksen alussa pelaamiseen osallistuneiden lasten taidot olivat ikätovereiden taitoja jäljessä kaikilla tutkituilla alueilla. Pelaamisen avulla he saavuttivat ikätason seitsemässä kahdeksasta testiosiosta.

– Sen sijaan vanhempien arviot lapsen sosioemotionaalisista taidoista ja vaikeuksista eivät muuttuneet pelaamista edeltävästä tasosta, sanoo dosentti, yliopistotutkija Kerttu Huttunen Oulun yliopistosta.

 

Kuka vain voi pelata verkossa

Tunne-etsivät on pelillinen harjoitusmateriaali, joka on laadittu tunteiden tunnistamisen harjoitteluun ja lapsen sosioemotionaalisen kehityksen tukemiseen. Peli on verkossa vapaasti käytettävissä. Sen on tuottanut Opetushallitus.

Kelan rahoittamaan tutkimukseen osallistui 35 iältään 6–10-vuotiasta lasta, joilla oli havaittu arjen pulmia tunteiden tunnistamisessa. Heillä oli jokin autismin kirjon diagnoosi (tavallisimmin Aspergerin oireyhtymä), ADHD, kielellinen erityisvaikeus tai kuulovika. Monilla lapsilla oli useita diagnooseja.

– Lapsia pyydettiin pelaamaan Tunne-etsivät-peliä 2 kuukauden ajan tunnin viikossa. Aikuisen toivottiin olevan mahdollisimman paljon mukana pelaamisessa, Huttunen kertoo.

Lasten tunteiden tunnistamisen taitoja testattiin ennen pelaamisjaksoa, heti sen jälkeen ja vielä kuukauden kuluttua.  Heidän taitojaan verrattiin 109 samanikäisen, tyypillisesti kehittyvän lapsen taitoihin. Vanhemmat, kuntouttajat ja opettajat vastasivat lapsen sosioemotionaalisia taitoja koskeviin kyselyihin.

 

Tunteiden tunnistaminen on keskeinen taito

Lapsen on tärkeää oppia tunnistamaan omia ja toisten tunteita ja nimeämään niitä, jotta hän oppisi säätelemään omia tunneilmaisujaan ja käyttäytymistään.

Lapsen sosioemotionaalinen kehitys on yhteydessä muun muassa ystävyyssuhteiden solmimiseen ja ylläpitoon, koulumenestykseen, hyvinvointiin ja myöhempään kehitykseen. Sosioemotionaalisen kehityksen pulmia on yleensä todettu olevan noin 10–15 %:lla, joissakin tutkimuksissa jopa 25 %:lla lapsista.

– Tutkimuksemme tulokset rohkaisevat Tunne-etsivät pelin käyttöön lasten tunnetaitojen harjoittelussa. Johtopäätöksissä on kuitenkin otettava huomioon, että raportin valmistuessa vertailuryhmän tulokset eivät olleet vielä käytettävissä, Huttunen sanoo.

 

Autismin historia on väärinymmärryksen historiaa

Autismisäätiön 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistaan Esko Juholan historiateos Autismin muuttuvat kasvot. Autismisäätiön historia on samalla autismitietoisuuden historiaa. Ääneen pääsevät niin säätiön perustajat, työntekijät kuin autistit itsekin. Kirja seuraa säätiön historian ohella autismitietoisuuden kehittymisen merkkipaaluja ja piirtää kuvan tärkeästä yhteiskunnallisesta vaikuttajasta, jonka ääntä kuullaan tänä päivänä korkeimmalla päättävällä taholla asti.

Autismi on aivojen neurobiologinen häiriö, jonka syntysyytä ei toistaiseksi tiedetä. Autistit eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan kirjava joukko ihmisiä, jotka viestivät, ovat vuorovaikutuksessa ja kokevat ympäröivän maailman eri tavalla kuin muut.

Autismista alettiin puhua laajemmin 1940-luvulla, kun lastenpsykiatri Leo Kanner erotti heidät kehitysvammaisista omaksi ryhmäkseen. Syypäänä lapsen autismiin Kanner ja hänen aikalaisensa pitivät lasten äitejä, jotka leimattiin tunnekylmiksi ”jääkaappiäideiksi”, joiden empatiakyvyttömyys oli ajanut lapset autistiseen tilaan. Lapset eristettiin vanhemmistaan ja heitä yritettiin houkutella takaisin ”normaalitilaan” psykodynaamisella terapialla – varsin laihoin tuloksin.

Vaihtoehtoiset näkemykset autismista ja sen syistä alkoivat saada jalansijaa vasta 1980-luvulla. Vanhemmat vapautettiin pannasta ja autisteja alettiin kuntouttaa erilaisin menetelmin. Yksi merkittävimmistä kuntoutushankkeista oli Suomen Autismiyhdistyksen hallinnoima Nuorten aikuisten kuntoutusprojekti, tuttavallisemmin Käpylä-projekti, joka käynnistyi vuonna 1992.

Projekti sai aikaan merkittäviä tuloksia autistien kuntoutuksessa, ja vuonna 1998 sen juurille perustettiin yleishyödyllinen Autismisäätiö. Säätiö jatkoi Käpylä-projektissa aloitettua työtä ja laajeni hyvin nopeasti valtakunnalliseksi toimijaksi. Tänä päivänä säätiö tarjoaa palveluitaan yli 1000 autistille ja työllistää yli 300 henkilöä. Laajentumisesta huolimatta se on säilyttänyt yleishyödyllisen statuksensa.

Autismisäätiö täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Kahden vuosikymmenen aikana säätiö on laajentunut viiden asiakkaan hankkeesta valtakunnalliseksi toimijaksi, joka tarjoaa erilaisia palveluja autismin kirjon ihmisille. Autismisäätiön 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistaan teos Autismin muuttuvat kasvot.

Huhtikuu on myös autismitietoisuuden kuukausi, jota Autismisäätiö viettää nimellä Keppulikuu jo kolmatta vuotta. Keppuli on Autismisäätiön perustajaperheen tyttären oma sana esineelle, jonka kädessä pitelemisestä ja naputtelusta tulee hyvä olo. Keppulikuun aikana järjestetään lukuisia tapahtumia, jotka levittävät autismiymmärrystä ja autismiystävällisyyttä koko Suomeen.

LähiTapiola liikutti viime vuonna lähes 200 000 koululaista

Lasten ja nuorten ylipainoisuus ja liikkumattomuus on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Alle kouluikäisistä lapsista vain 10-20 % liikkuu normaalia kehitystä edellyttävällä tavalla. Liikkumattomuus on myös iso kansanterveydellinen ongelma, jonka suorat terveysmenot yhteiskunnalle ovat jopa 1-2 mrd. euroa vuodessa.

Lääkärikirja Duodecimin mukaan yli 12-vuotiaista lapsista joka neljäs poika ja joka viides tyttö on ylipainoinen. Pienten lasten lievään ylipainon hoitoon riittää usein, että lievillä toimenpiteillä estetään lasta lihomasta lisää. Otollisin ikä ylipainon hoitamiseksi on 6–12 vuotta.

Terveyshyötyjen lisäksi LähiTapiola on tuonut urheilun tukemiseen myös yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta. LähiTapiola ja sen alueyhtiöt ovat olleet jo vuosia tiiviisti järjestämässä eri lajiliittojen kanssa koulukiertueita ja koko perheen liikuntatapahtumia. Vuonna 2017 LähiTapiola ja sen yhteistyökumppanit Lentopalloliitto, Tennisliitto, Käsipalloliitto ja Luisteluliitto liikuttivat valtakunnallisesti lähes 200 000 lasta ja nuorta.

– Elämänturvayhtiönä haluamme olla mukana edistämässä kaikkien suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Liikuntatapahtumien myötä haluamme tarjota lapsille vaihtoehtoja istumiseen painottuville harrastuksille ja herättää kiinnostuksen liikkumista kohtaan, sanoo LähiTapiolan yritysvastuusta ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Arto Heinonen.

Lasten liikkumisen tukeminen on osa LähiTapiolan yritysvastuuta. Urheilulla on terveyttä edistävä vaikutus ja se luo myös yhteisöllisyyttä, sosiaalisia kontakteja ja ehkäisee syrjäytymistä. Viime vuonna LähiTapiolan tukemia lasten ja nuorten ilmaisia urheilutapahtumia järjestettiin sadoilla paikkakunnilla ympäri Suomen.

Kallis hintataso syynä suomalaisten hampaiden huonoon kuntoon

Hampaiden korjaamisen korkea hinta on suurin yksittäinen syy hampaiden korjaamattomuuteen. Tulotasosta riippumatta hampaiden korjausta pidetään kalliina, selviää Lumi Dentalin teettämästä kyselytutkimuksesta.

Suomalaisten hampaat kaipaavat proteettista hoitoa

Kyselytutkimuksen mukaan yli kahdelta miljoonalta aikuiselta on puuttunut tai katkennut hammas ja etenkin miesten hampaat ovat kaivanneet proteettista korjausta. Protetiikalla, kuten kruunuilla, silloilla, implanteilla ja proteeseilla, voidaan korjata yksittäisiä tai useita puuttuvia hampaita. Puuttuva hammas aiheuttaa terveyshaittoja, joista vain joka toinen suomalainen on tietoinen.

 

Yli miljoona suomalaista haluaisi korjauttaa hampaansa, mutta kallis hinta estää sen

Kyselytutkimuksen mukaan miljoona suomalaista haluaisi korjauttaa hampaansa, mutta he ovat jättäneet hammasremontin väliin liian kalliin hinnan vuoksi. Hampaiden korjaamisen kustannukset muodostuvat hammaslääkärin palkkioista, kuvantamisesta sekä hammasprotetiikasta. Hammasprotetiikan kustannukset ovat noin puolet hampaiden korjauttamisen kokonaiskustannuksista.

-Korkean hinnan vuoksi Suomeen on päässyt syntymään vuosien saatossa valtava korjausvelka. Miljoonan suomalaisen hampaiden huono kunto ja puuttuminen ovat merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, sanoo Jukka Kuosmanen Lumi Dental Oy:stä.

Kuosmasen mukaan Suomen hammasprotetiikan hintataso on jäänyt korkealle tasolle vähäisen kilpailun vuoksi.

-Tyypillisesti hammaslaboratoriot palvelevat hyvin paikallisesti ja isoilla ketjuilla on omat hammaslaboratoriot. Kilpailun puutteen vuoksi Suomen hammasprotetiikan hintataso on Euroopan kalleimpia.

 

Tulotasosta riippumatta hampaiden korjaaminen on liian kallista

Tulotasosta riippumatta yli 3 miljoonan suomalaisen mielestä hampaiden korjaaminen on liian kallista, käy ilmi Lumi Dentalin teettämästä kyselytutkimuksesta. 70% aikuisista korjauttaisi hampaat, mikäli hinta olisi 25–35% edullisempi. Etenkin 25–44-vuotiaat korjauttaisivat hampaitaan, mikäli hampaiden korjauksen hinta olisi edullisempi. Jo 17% suomalaisista on harkinnut tai jo käynyt hoidattamassa hampaitaan ulkomailla.

-Hammasprotetiikassa tapahtuu samanlainen muutos kuin silmälasimarkkinoilla vuosia sitten. Suomessa tullaan hyödyntämään enemmän kansainvälistä tuotantoa. Näin saamme suomalaiset hoidattamaan hampaansa Suomessa, sanoo Kuosmanen.

Tutkimustiedot perustuvat Lumi Dentalin tilaamaan kyselytutkimukseen. Tutkimusaineisto koottiin markkinointitutkimusyritys Bilendin internetpaneelissa marraskuussa 2017. Kyselyyn vastasi 1 000 täysi-ikäistä suomalaista. Lähtöotos oli kansallisesti edustava sukupuolen, iän ja asuinpaikan suhteen. Tutkimuksen tilastollinen virhemarginaali on n. 3 %-yksikköä suuntaansa.

UUTUUSKIRJA: Putkirullaus – lihashuolto kuntoilijalle ja liikkujalle

Putkirullauksesta on tullut koko kansan lihashuoltomenetelmä. Kokeneen fysioterapeutin Juha Parikan uutuuskirja tarjoaa kokonaisvaltaisen oppaan putkirullauksesta.

Kirja sopii kaikille omasta terveydestä kiinnostuneille ja erityisesti liikunnan harrastajille. Kirja käy kaikkien eri lihasryhmien huoltamisen erilaisilla putkirullausmenetelmillä. Kirja tarjoaa oppaan anatomiaan sekä kehonhuoltoon, eli välineiden avulla lihasten ja sidekudosten käsittelemisen.

– Välineinä ovat erilaiset putkimaiset rullat ja pallot. Niiden avulla käsitellään tai rullataan kehon eri osia, niin lihaksia kuin faskioitakin. Käsittelyiden perusteet pohjautuvat manuaaliseen terapiaan ja käsin tehtäviin hoitoihin, joita on tehty vuosikymmenien ajan. Rullailu auttaa meitä palautumaan liikunnan aiheuttamista rasitteista ja sillä voi hoitaa kehon pitkittyneitä jumitiloja, Juha Parikka toteaa.

Kirja jakautuu selkään neljään kokonaisuuteen. Se kertoo, mihin tarkoitukseen rullaus sopii, mitä välineitä on tarjolla ja kenelle rullaus sopii. Mukana on myös laaja liikepankki ohjeineen. Kuvat ja liikkeet ovat esitetty selkeästi ja ymmärrettävästi niin, että kotikuntoilijakin saa suoritustekniikasta selkeän kuvan.

– Mielestäni jokaisen liikkujan kannattaa oppia hyödyntämään erilaiset helpot menetelmät oman kehon hoidossa, ja opetella itselle sopivat tavat ja rutiinit liittyen liikuntaan ja urheiluun. Jos kirjassa esitellyt hoitotavat ja välineet auttavat liikkumaan paremmin, helpommin ja huoltamaan kehoa, niin kirjasta on hyötyä, Parikka sanoo.


Juha Parikka on tehnyt fysioterapeutin työtä kohta 20 vuotta. Lisäksi hän valmentaa 
säännöllisesti nuoria ja kouluttaa liikunta- ja terveydenhuollon ammattilaisia.

Sydänliitto käy maakunnalliset sydänsoteriihet: Kenellä vastuu sydänpotilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta?

Sydänliitto käy jokaisessa maakunnassa keskustelun siitä, miten sotea tullaan johtamaan niin, että varmistetaan sydänpotilaan kokonaisvaltainen hoito ilman, että hoito katkeaa siirryttäessä terveydenhuollossa vastuualueelta toiselle – kuten erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Sydänsoteriihien kierros alkoi tänään Pohjois-Savon maakunnassa Kuopiossa.

Tällä hetkellä tieto sydänpotilaan jatkohoidon tarpeesta jää liian usein siirtymättä hoitotaholta toiselle. Sydänliitto haluaa, että tulevaisuudessa joku ottaa kokonaisvastuun potilaan hoitopolusta niin, että erikoissairaanhoidossa tehdyn toimenpiteen jälkeen potilas ohjataan perusterveydenhuollon säännöllisen seurannan ja esim. järjestöjen organisoiman sopeutumisvalmennuksen, vertaistuen ja kannustavan elintapaneuvonnan pariin.

Sydänliiton huoli perustuu paitsi sen omiin potilaskyselyihin ja -palautteisiin myös Euro Heart Index (2016) -tietoihin. (Euro Heart Index on 31 maata kattava vertailu, jossa kansallisiin tilastoihin ja puolueettomiin tutkimuksiin perustuen on pisteytetty ennaltaehkäisyn ja hoidon toimenpiteet, hoidon saatavuus ja hoidon tulokset.)

Euro Heart Indexin mukaan Suomessa erikoissairaanhoito toimenpiteineen toimii eurooppalaisittain hyvin, mutta hoidon jatkuminen sen jälkeen on kaukana eurooppalaisesta kärjestä. Suomi ei ole länsieurooppalaisessa seurassa jatkohoidon osalta.

Niissä maissa, joissa hoitoketju toimii hyvin, käytössä ovat laaturekisterit, joiden avulla on mahdollista puolueettomasti vertailla sekä yksittäisten hoitotoimenpiteiden onnistumista, että kuntoutuksen ja perusterveydenhuollon toimivuutta.

– Suomen nykyinen järjestelmä on pirstaleinen ja siksi haasteellinen avoimuuden ja demokratian kannalta. Sydänliitto ajaa valtakunnallista laaturekisteriä ja käy sydänsoteriihissään jokaisen maakunnan kanssa keskustelun siitä, kenellä on jatkossa vastuu sydänpotilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta ja uudelleen sairastumisen ehkäisemisestä, pääsihteeri Tuija Brax sanoo.

Sydänliiton puheenjohtaja Paula Risikko korosti järjestöjen merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hän muistutti, että monet nykyisin itsestään selvyytenä pidetyt julkisen sektorin palvelut ovat aikoinaan syntyneet sosiaali- ja terveysjärjestöjen kehittäminä ja tuottamina.

– Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä myös järjestöjen rooli on haluttu pitää vahvana. Järjestöt voivat toimia palveluiden tuottajina, ja ne ovat tärkeitä toimijoita myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä niin maakunnissa kuin kunnissakin.

Risikko toi esille myös järjestöjen roolin matalan kynnyksen palvelujen tarjoajina. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn mukaan kävijöitä on matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa noin 630 000/vuosi ja käyntikertoja yli 3 miljoona/vuosi. Vertaistukiryhmiä järjestettiin yli 20 000 kertaa ja niihin osallistuttiin yli 1 150 000 kertaa.

Sydänliitto on kehittänyt Tulppa-kuntoutuksen valtimotauteja sairastaville ja sairastumisvaarassa oleville. Ryhmäkuntoutus on vertailuissa todettu kustannustehokkaaksi ja luontevaksi osaksi hoitoa. Tulppa on vakiintunut 12 sairaanhoitopiiriin ja ohjaajiksi on koulutettu noin tuhat (1 000) terveydenhuollon ammattilaista. Sydänliitto haluaa varmistaa, että sote-uudistus ei vaaranna tätä toimivaa ja kustannustehokasta kuntoutusmuotoa.

– Järjestöjen tarjoama omahoidon tuki ja vertaistuki ovat tärkeä osa hyvinvointipalveluiden kokonaisuutta. Näiden toimintojen jatkuvuudesta tulee huolehtia myös uudessa sote-järjestelmässä, Risikko muistutti.