6.4 C
Helsinki
keskiviikko, 27 marraskuun, 2024
Koti Blogi Sivu 49

Kansallinen hanke yksinäisyyden torjumiseksi käynnistyy

Yksinäisyydestä on kasvanut merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen uhka. Maamme 15-vuotiaista nuorista jopa viidesosa kokee jatkuvaa yksinäisyyttä ja sen oireita hoidetaan yhä useammin lääkkeillä. Uusi kansallinen, monivuotinen hanke lähtee torjumaan yksinäisyyttä ja sen haittoja.

Käynnistyvän yksinäisyyshankkeen taustalla ovat Suomen johtava yksinäisyystutkija, Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila ja hankkeen alullepanija, Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Emil Salovuori. Salovuorelle käynnistyvä hanke ei ole ensimmäinen ponnistus sen puolesta, että ihmiset kohtaisivat enemmän toisiaan. Hänen suunnittelemansa kaverihakuun tehty puhelinsovellus on parhaillaan pilotointivaiheessa. Junttilalla on ollut jo pitkään asiantuntijarooli suomalaisessa ja myös kansainvälisessä yksinäisyystutkimuksessa. Hänen osaamistaan ovat hyödyntäneet mm. Opettajankoulutuslaitos, Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus, Sote-akatemia, Laituri-tutkijaverkosto, Centre for Research on Learning and Instruction. Lisäksi Niina Junttila on kirjoittanut useita kirjoja yksinäisyydestä.

Hanke käynnistyy kiinnittämällä huomio etenkin nuorisoyksinäisyyteen sosiaalisena, mutta myös kansanterveydellisenä haasteena. Jyväskylän yliopiston johtaman HBSC-tutkimuksen mukaan yksinäisyys kuusinkertaistaa nuorten riskiä turvautua nukahtamislääkkeisiin. Sama tutkimus kertoo, että juuri tälläkin hetkellä yli 11 000 viisitoistavuotiasta suomalaista nuorta kokee, ettei heillä ole yhtään ystävää. 

”Yksinäisyys ei tunne yhteiskuntaluokkaa, ikää, sukupuolta tai kansallisuutta. Haluamme käynnistyvällä hankkeella nostaa yksinäisyys ansaitsemaansa asemaan hyvinvointiamme aidosti uhkaavana tekijänä ja tarjota sen torjuntaan käytännönläheisiä keinoja.” sanoo Salovuori.

Yksinäisistä nuorista kasvaa yksinäisiä aikuisia. Aikuisväestöltä kerätyssä Itä-Suomen yliopiston aineistossa pitkään jatkuneet yksinäisyyden kokemukset nostivat riskikertoimia sydän- ja verisuonisairauksille, diabetekselle, masentuneisuudelle ja monelle muulle perinteisesti suomalaisina pidetyille kansansairauksille.

”Yksinäisyyteen voi kirjaimellisesti sairastua. Mutta sen torjuminen ei vaadi ihmetekoja, vaan ihmisiä, joilla on rohkeutta kuunnella, halukkuutta auttaa ja luottamusta siihen, että nuoret ovat parasta, mitä meillä kansakuntana on.” kertoo Junttila.

Hanke kutsuu mukaan kaikki suomalaiset, yritykset kokoon katsomatta ja yhteisöt kaikilta elämän osa-alueilta. Hankkeen ensimmäinen yritysyhteistyökumppani on Sherpa, helsinkiläinen luova toimisto, joka toimii markkinointiviestinnän kumppanina mm. Helsingin kaupungille, S-ryhmälle ja Pauligille.

Tutkimus: Tunnesäätelyn ja käyttäytymisen haasteet vähentyivät perhekuntoutukseen osallistuneilla lapsilla

Tutkimuksen perusteella perhelähtöinen, vuorovaikutuksellinen kuntoutus soveltuu lasten tunteiden säätelyn ja käyttäytymisen haasteiden ehkäisyyn ja hoitoon.

Kela on kehittänyt 2010-luvulla monimuotoista perhekuntoutusta (LAKU- ja Etä-LAKU-hankkeet). Perhekuntoutusta on järjestetty 5–12-vuotiaille lapsille, joilla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö, ja heidän perheilleen.

Asiakasperheet, yhteistyökumppanit ja työntekijät kokivat LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutuksen pääsääntöisesti hyödylliseksi ja lapsen sekä perheen toimintakykyä parantavaksi kuntoutusmuodoksi.

– Lapsen kuntoutuksessa on tärkeää ottaa mukaan koko perhe sekä arjen toimintaympäristö, kuten koulu ja päiväkoti. LAKU-kuntoutuksessa se toteutui, sanoo projektipäällikkö Hanna Pakkala Kelasta.

Huoltajien mukaan lasten tunnesäätelyn ja käyttäytymisen haasteet vähentyivät kuntoutuksen aikana. Lisäksi huoltajat kokivat aiempaa vähemmän vanhemmuuteen liittyvää stressiä kuntoutuksen päättyessä.

Tutkimuksen lähtökohtana oli kansainvälisissä tutkimuksissa esitetty havainto, että tunteiden säätelyn pulmat heikentävät merkittävästi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten sosiaalista toimintakykyä kodin ja koulun arjessa. Tällaisia pulmia voivat olla esimerkiksi ärtyisä mieliala, toistuvat raivokohtaukset tai konfliktit kavereiden kanssa.

Opettaja-arvioiden perusteella lasten sosiaalisessa toimintakyvyssä ei juurikaan havaittu muutosta. Jatkossa on tärkeää etsiä keinoja, joiden avulla neuropsykiatrisesti oireilevien lasten hyvinvointia voidaan tukea laaja-alaisesti eri kasvuympäristöissä.

– Kyseessä oli havaintotutkimus, joten emme pysty sanomaan tarkasti, missä määrin myönteiset muutokset ovat tulkittavissa nimenomaan kuntoutuksen aikaansaamiksi. Tulokset ovat kuitenkin sopusoinnussa olemassa olevan tutkimustiedon kanssa. Perhelähtöinen, vuorovaikutuksellinen työskentely näyttää soveltuvan erityisesti lasten tunteiden säätelyn ja käyttäytymisen haasteiden ehkäisyyn ja hoitoon, Kelan erikoistutkija Miika Vuori korostaa.

 

Kuntoutus toteutuu perheiden arjessa

LAKU-kuntoutusta on ollut tarjolla pääkaupunkiseudulla, Kotkassa, Tampereella ja Oulussa. Etä-LAKU-kuntoutusta on puolestaan järjestetty Kainuussa, Ylä-Savossa, Ylä-Karjalassa ja Lapissa asuville perheille. Hankkeisiin osallistui 1 366 lasta perheineen.

Etä-LAKU-hankkeessa kuntoutus tapahtui pääasiassa perheen kotona niillä paikkakunnilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja palveluita vähän. Perheet olivat tyytyväisiä ja hyvin sitoutuneita kotona tehtävään kuntoutukseen.

– Vaikka teknologian hyödyntäminen on ollut viime vuosina vahvasti esillä kuntoutuksen saatavuuden helpottamiseksi, Etä-LAKU-kuntoutus on perustunut kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Kaikki tapaamiset ovat toteutuneet perheiden arjessa, Vuori kertoo.

Neuropsykiatriset kehitykselliset häiriöt ovat melko yleisiä, ja ne tunnistetaan aiempaa paremmin. Esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) esiintyvyys lapsilla on noin 3–7 %. ADHD oli yleisin päädiagnoosi myös perhekuntoutukseen ohjatuilla lapsilla.

Vuonna 2013 käynnistetty seurantatutkimus tarkasteli Kelan kehittämän, perhe- ja vuorovaikutusterapeuttiseen työskentelyyn perustuvan kuntoutuksen soveltuvuutta ja tuloksellisuutta neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 198 perhettä. 20 perhettä keskeytti kuntoutuksen tai tutkimuksen.

Miten suomalaisten suut sairastavat?

Suomalaisten tavallisimpia hammas- ja suusairauksia ovat karies eli hampaiden reikiintyminen ja parodontiitti eli hampaan kiinnityskudossairaus. Molemmat ovat koko väestössä yleisiä suun infektiosairauksia. Esimerkiksi yli kolmannes aikuisista on kärsinyt hammassärystä tai muista hampaisiin tai hammasproteeseihin liittyvistä vaivoista vuoden aikana (FinTerveys 2017).

Muita hammaslääkärin vastaanotolla hoidettavia suun sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset limakalvosairaudet, sieni-infektiot ja leukanivelvaivat sekä suusyövän diagnosointi. Lisäksi suomalaisten suissa on tarvetta purennan kuntoutukselle ja puuttuvia hampaita korjaavalle proteettiselle hoidolle sekä purentavirheitä korjaavalle oikomishoidolle.

– Suomalaisten suissa on runsaasti eriasteisia hoitamattomia sairauksia. Väestön ikääntyessä hoidontarve tulee yhä kasvamaan, tiivistää Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry.

Suun terveydenhuoltoa tarvitsee jokainen säännöllisesti läpi elämänsä. Tällä hetkellä noin kolme miljoonaa suomalaista käy hammaslääkärillä vuosittain.

FinTerveys 2017 -väestötutkimuksen mukaan suunterveytensä hyväksi kokevien osuus on pienentynyt. Entistä useampi vastaaja myös koki jäävänsä vaille tarpeellisina pitämiään suun terveydenhuoltopalveluita asiakasmaksujen tai hintojen vuoksi.

 

Eniten hoidontarvetta nuorilla miehillä ja vanhuksilla

Vaikka suomalaisten suunterveys on viime vuosikymmeninä parantunut, sosioekonomiset erot ovat meillä yhä suurempia kuin muissa Pohjoismaissa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat syrjäytyneet nuoret sekä monisairaat vanhukset. Hälyttävä tieto on, että lähes kolmasosa nuorista miehistä ei edes käytä suun terveydenhuollon palveluja. Huonon suunterveyden tiedetään olevan syrjäytymistä edistävä seikka.

Vain hieman yli puolet miehistä ja neljä viidesosaa naisista harjaa hampaansa suositusten mukaan eli kahdesti päivässä. Laiskimpia harjaajia ovat tilastojen mukaan nuoret miehet.

Suunterveys on tärkeä osa terveyttä ja hyvinvointia, joten suun hoitamattomuudella on kauaskantoiset seuraukset.  Hammas- ja suusairauksilla on tutkitusti yhteyksiä myös moniin yleisiin kansansairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin.

– Kansanterveyden ja -talouden sekä ihmisen oman terveyden ja kukkaron kannalta hyvä suun terveydenhuollon järjestelmä kannustaa omahoitoon sekä säännöllisiin tutkimuksiin potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Järjestelmän tulee perustua ennaltaehkäisyyn ja varhaishoitoon sekä suosia suussa pitkään kestäviä ratkaisuja. Hyvin toimivilla terveyspalveluilla voidaan myös osaltaan kaventaa terveyseroja, Pöyry painottaa.

– Tärkeätä on myös asiakkaan mahdollisuus valita hoitoyksikkö ja hoitava hammaslääkäri. Valinnan tueksi tarvitaan helppokäyttöisiä laatua mittaavia työkaluja.

Suomalaisten suunterveyden parantaminen vaatii jatkossa sekä ahkerampaa omahoitoa ja terveellisiä elintapoja että toimivaa suun terveydenhuollon järjestelmää, joka takaa koko väestölle laadukkaat ja kohtuuhintaiset suunhoidon palvelut.

Allergian taakka keventynyt – 10 vuotta Allergiaohjelmaa takana

Allergiset sairaudet ovat yleisiä ja haaste kansanterveydelle. Allergian syy näyttää olevan enemmän suojaavien tekijöiden väheneminen kuin riskitekijöiden lisääntyminen. Toimiakseen tasapainoisesti elimistön puolustusjärjestelmä tarvitsee haasteita, joita nykyinen elämäntapa ei tarjoa riittävästi.

Kansallisen allergiaohjelman keskeisimmät tavoitteet ovat olleet väestön heikentyneen sietokyvyn vahvistaminen ja allergeenien tarpeettoman ja varmuuden vuoksi välttämisen vähentäminen.

”Allergeenien välttäminen vaikeassa allergiassa on tärkeää, mutta välttämiselle pitää olla oikeat ja täsmälliset perustelut”, sanoo Filhan asiantuntijalääkäri, professori Erkka Valovirta.

Allergeenien välttäminen sovitaan terveydenhuollossa yksilöllisesti, niin määrällisesti kuin ajallisestikin. Voimavaroja keskitetään terveydenhuollossa vaikean allergian hoitoon ja allergioiden aiheuttamien pahenemisvaiheiden estämiseen.

 

Hoitokustannukset alkoivat laskea ja hyvä kehitys jatkuu
Astman ja allergian hoitokustannukset alkoivat laskea jo ohjelman viiden ensimmäisen vuoden aikana. Astmasta johtuvat ensiapukäynnit ja sairaalahoidon tarve puolittuivat. Työperäiset allergiat, kuten hyväksytyt ammattitaudit, vähentyivät 40 %. Professori Erkka Valovirta toteaa, että myös lasten aiheettomat ja tarpeettomiksi tulleet allergiaruokavaliot ovat vähentyivät monin paikoin 50 % ja jossain jopa yli 70 %. Tämä tarkoittaa yhteiskunnalle matalampia kustannuksia, mutta vaikuttaa myös vapauttavasti monen lapsen, perheen kuin aikuisenkin elämään. Tässä ison työn ovat tehneet ruokahuolto ja terveydenhoitajat, sanoo Valovirta.

 

Puolet potilaista kokee selviytyvänsä allergioiden ja astman kanssa paremmin
Allergiasta ja astmasta aiheutuvat suorat terveydenhuollon ja työkyvyttömyyden kustannukset vähenivät 2000-luvulla 15 % ja muutos jatkuu edelleen.  Vuonna 2018 yli puolet potilaista kokee selviytyvänsä allergioiden ja astman kanssa paremmin ja osa allergiaperheistä uskaltaa myös hankkia lemminkin. Reilu puolet potilaista kokee ruoka-allergian haitan vähentyneen. Ruoka-aineiden välttäminen varmuudeksi tai lievien oireiden vuoksi on vähentynyt merkittävästi. Toisaalta taas osalla potilaista, noin 16 %, ovat ruoka-aineallergian haasteet nousseet merkittävämmäksi.

”Allergiaohjelma on ollut vasta alkua muutokselle”, miettii emeritus professori Tari Haahtela.

Diagnostiikka ja hoito ovat kehittyneet ja allergia haittaa vähemmän työ- ja toimintakykyä. Allergiasta kärsiviä on kuitenkin todella paljon, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla 10 %:lla aikuisväestöstä lääkäri on todennut astman. Siksi on löydettävä keinot ottaa askel hoidosta kohti ehkäisyä ja vähentää allergian määrää. Juuri alkanut varhaiskasvatushanke ”Luontoaskel hyvinvointiin” tarttuu juuri tähän. Allergiat ja astma ovat osa niin sanottuja tarttumattomia tulehdustauteja, jotka lisääntyvät kaikkialla nopeasti kaupungistuvassa maailmassa. Siksi tarvitaan uutta ajattelua, jossa yhdistyvät niin kansanterveyden kuin luontoympäristöstä huolehtimisen näkökulmat.

Projektivastaava, esh Erja Tommila puhuu Allergiaohjelman koulutusprojektista:

”Aika on ollut kypsä Allergiaohjelmalle ja muutokselle. Työtä ovat helpottaneet selkeät tavoitteet ja pääviestit sekä hyvä yhteistyö alueellisten asiantuntijoiden ja Allergia- iho- ja astmaliiton sekä Hengitysliiton väestöviestinnästä vastanneiden henkilöiden kanssa. Allergiaohjelman nyt päättyessä, on tähän pitkään koulutusprojektiin osallistunut yli 23 000 terveydenhuollon henkilöä. Se on huikea määrä.”

”Valtaosa koulutetuista kertoo heidän suhtautumisensa ja ajatustapansa muuttuneen allergioiden suhteen. Vain vajaa prosentti ammattilaisista kehottaa edelleen raskaana olevia ja imettäviä ennaltaehkäisevälle allergiadieetille. Muutos on ollut iso, ohjelman alussa 15% prosenttia ammattilaisista antoi välttämisohjeita.”

Mielenterveysongelmien aiheuttamaa stigmaa vastaan saatava valtakunnallinen kärkihanke

Mielenterveyden häiriöihin liittyy yhä häpeäleima, joka vaikeuttaa avun hakemista ja oireista toipumista. Leimautumista vastaan on perustettava valtakunnallinen kärkihanke, vaatii Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Tarmo Raatikainen. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa sellaista ei vielä ole.

” Muissa Pohjoismaissa julkisella rahoituksella on jo toteutettu menestyksekkäitä kansallisia ohjelmia häpeäleiman vähentämiseksi. Suomessa stigmanvastainen kärkihanke on saatava seuraavaan hallitusohjelmaan”, Raatikainen sanoo.

”Tärkeitä kohderyhmiä ovat perheet, päiväkodit, koulut, opettajat ja oppilaat, terveyden- ja sosiaalihuollon toimijat, poliisi ja päättäjät. Tiedon lisäksi tarvitaan tarinoita toipumisesta, osallisuudesta ja onnistumisista.”

Häpeäleima ja ennakkoluulot alistavat ja eristävät mielenterveyden häiriöihin sairastuneita, vaikeuttavat avun hakemista ja oireista toipumista. Mielenterveysongelmia itse kokeneet samastuvat ympäristön asenteisiin.

”Yksilön kokema sisäinen stigma on vakava este hänen kuntoutumiselleen. Sairastunut salaa oireitaan ja viivyttelee avun hakemista. Tutkimusten mukaan on myös tavallista, että mielenterveyskuntoutuja jättää hakematta koulutuksiin tai töihin ennakoidessaan ympäristön kielteisiä reaktioita”, Raatikainen kuvaa.

Mielenterveysbarometrin mukaan lähes viidennes pelkää mielenterveyskuntoutujia: 19 % ei haluaisi heitä naapurikseen ja 18 %:n mielestä heitä on epämukavaa ja pelottavaa kohdata (2017).

Mielenterveyden häiriöitä itse kokeneista 39 % on sitä mieltä, että psyykkisen sairauden vuoksi joutuu leimatuksi. Mielenterveysalan ammattilaisista samaa mieltä on peräti 69 %.

Leima näkyy myös työelämässä: tieto työntekijän tai esimiehen mielenterveysongelmista voi johtaa työpaikan, aseman tai arvostuksen menetykseen. Barometrin mukaan tätä mieltä on 73 % mielenterveysongelmia itse kokeneista, 61 % väestöstä, 55 % mielenterveysammattilaisista ja 49 % työnantajista.

Miten jaksaa marraskuun pimeydessä?

Pimeys on juuri nyt raskaimmillaan maan odotellessa lumipeitettä. Väsymys saattaa iskeä pahasti pimeän seurauksena, vetäen samalla myös mieltä alakuloon. Mehiläisen työpsykologi Siru Wallin kannustaa suhtautumaan pimeyden keskellä elämään lempeästi, unta ja ihmissuhteita vaalien.

1) Jätä turha suorittaminen ja säilytä arjen tasapaino.

Jatkuva asioiden suorittaminen kuormittaa ja tunne tekemättömistä töistä lisää usein merkittävästi arjen taakkaa. Asiat jäävät herkästi pyörimään mieleen vielä pitkään jälkikäteen, jolloin niiden alitajuinen työstäminen vie voimia hyvin salakavalasti. Kaikkia töitä ei yleensä millään saa tehdyksi, vaan aina jää jotain kesken. Kunnollinen irrottautuminen työstä myös ajatusten tasolla on välttämätöntä akkujen lataamiseksi.

2) Huolehdi unesta.

Hyvän unen merkitystä jaksamiselle ei voi liikaa painottaa. Uni on kehomme tärkein yksittäinen palautumiskeino, mutta usein lähdemme tinkimään siitä silloin, kun tunnit tuntuvat loppuvan vuorokaudesta kesken. Uni häiriintyy erittäin herkästi stressin vuoksi, jolloin tyypillinen oire tästä on aamuyön lian varhainen heräily. Uniongelmien mahdollisesti pitkittyessä on hyvä hakea asiaan asiantuntijan apua. Arvosta siis omaa untasi ja pidä siitä hyvää huolta.

3) Löydä mielekkyys omasta työstä ja muusta tekemisestä.

On aina helpompaa voida hyvin ja jaksaa silloin, kun teemme itselle tärkeitä asioita. Aika ajoin on hyvä pysähtyä tarkastelemaan omaa tekemistään ja miettiä toimiiko elämässään siten, että se tukee omaa hyvinvointia. Tarvittavien elämänmuutosten tekeminen voi vaatia paljon voimia ja rohkeutta, mutta se on usein erittäin palkitsevaa ja elämänlaatua parantavaa.

4) Huolehdi ihmissuhteista.

Elämän tärkeimpiin asioihin kuuluvat läheiset ihmissuhteet: sekä parisuhteet ja perhesuhteet että myös hyvät ystävät. Älä laita rimaa liian korkealle kanssakäymiseen muiden kanssa. Aina ei tarvitse löytyä juhlaa tai lomapäivää yhdessäoloon, vaan pieni yhteinen tuokio arjen keskellä riittää tuomaan paljon hyvinvointia. Mahdollisten vastoinkäymisten kohdalla ei tarvitse yrittää jaksaa yksin, vaan apua on hyvä osata tarvittaessa pyytää sekä ottaa vastaan. Myös hyvien asioiden jakaminen antaa voimaa. Vanha viisauskin tietää, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

5) Varaa aikaa itsellesi ja harrasta mieluisia asioita.

Riittävän levon ohessa harrastukset ovat tärkeä tapa ladata akkuja. Liikunta ja ulkoilu ovat kaikille hyväksi, mutta harrastusten ei tarvitse aina olla liikuntaan liittyviä. Kaikki itseä kiinnostava ja ilon tunnetta tuottava tekeminen on arvokasta jaksamisen kannalta – oli kyseessä sitten käden työt, kulttuuri, taide tai muu itselle mieluisa puuhastelu. Lapsenmielinen hulluttelu ja huumori voivat myös olla juuri se pieni piristys, mitä arjen keskellä tarvitaan.

6) Unelmoi, mutta muista samalla elää tässä hetkessä.

Arjen kiireen keskellä saattaa mukavista asioista unelmointi jäädä helposti unohduksiin. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvitse elämässä tyytyä, vaan on lupa tavoitella itselle tärkeältä tuntuvia asioita ja muuttaa osa unelmista myös tavoitteiksi. Unelmat ovat tällöin herkullinen mauste elämään, jota on samalla hyvä muistaa elää täysillä tässä ja nyt.

Jutussa toimi asiantuntijana Mehiläisen työpsykologi Siru Wallin.

Unilääkkeiden ja vahvojen kipulääkkeiden päällekkäiskäyttö yleistä Alzheimerin tautia sairastavilla

Viidennes Alzheimerin tautia sairastavista ja unilääkkeitä käyttävistä käytti samanaikaisesti vahvoja kipulääkkeitä, opioideja, paljasti Itä-Suomen yliopiston tutkimus. Näiden lääkkeiden päällekkäiskäyttö oli vielä yleisempää vertailuhenkilöillä, mutta Alzheimerin tautia sairastavat käyttivät useammin vahvoja opioideja. Kaikista käyttäjistä noin puolella päällekkäiskäyttö oli pitkittynyttä ja kesti yhtäjaksoisesti yli kolme kuukautta.

Pitkäaikainen päällekkäiskäyttö oli yhteydessä keuhkosairauksiin, osteoporoosiin ja aiemmin koettuun lonkkamurtumaan, mutta myös aiempaan päihdeongelmaan ja pitkäaikaiseen unilääkkeiden käyttöön. Näillä potilasryhmillä päällekkäiskäyttö on erityisen riskialtista ja voi lisätä keuhkokuumeen, luunmurtumien ja lääkkeiden väärinkäytön riskiä.

Alzheimerin tautia sairastavilla yleisin lääkeyhdistelmä oli rauhoittava bentsodiatsepiini ja heikko opioidi, verrokeilla puolestaan bentsodiatsepiinien kaltainen unilääke ja heikko opioidi. Alzheimerin tautia sairastavilla vahvojen opioidien käyttö yhtä aikaa bentsodiatsepiinin kanssa oli yleisempää kuin vertailuryhmässä. Eroa voi selittää se, että Alzheimerin tautia sairastavilla kipua hoidetaan usein lääkelaastarin avulla, ja Suomessa myytävät laastarivalmisteet sisältävät keskivahvaa tai vahvaa opioidia.

Keskushermostoon vaikuttavien rauhoittavien ja unilääkkeiden päällekkäiskäyttö opioidien kanssa on huolestuttavaa, sillä jo yksittäisen lääkkeen käyttöön liittyy vakavien haittavaikutusten ja -tapahtumien riski erityisesti Alzheimerin tautia sairastavilla haurailla iäkkäillä. Päällekkäiskäytön riskit ovat usein suurempia kuin hoidosta saatava hyöty, joten tarpeetonta päällekkäiskäyttöä tulisi välttää.

Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston valtakunnallista rekisteripohjaista MEDALZ-tutkimusta, jossa seurataan vuosina 2005–2011 Alzheimerin tautiin sairastuneita suomalaisia. Tutkimusaineistoon kuului 70 718 Alzheimerin tautiin sairastunutta. Tieto lääkeostoista saatiin KELAn reseptitiedostosta. Tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella ja julkaistiin International Journal of Geriatric Psychiatry -lehdessä.

Selvitys: suuria alueellisia eroja sensorien ja insuliinipumppujen saatavuudessa

Diabetesliitto selvitti tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten kokemuksia hoitotarvikkeiden saatavuudesta kudossokerin sensoroinnin ja insuliinipumppujen osalta. Tuloksissa havaittiin merkittäviä alueellisia eroja ja organisaatioiden epäyhtenäisiä käytänteitä hoitotarvikkeiden myöntämisessä. Kysely toteutettiin verkossa, ja vastaajia oli 713.

Kyselyn avulla selvitettiin alkuvuodesta julkaistun insuliinipuutosdiabeteksen Käypä hoito -suosituksen toteutumista. Käypä hoito -suosituksessa listataan, ketkä erityisesti hyötyisivät uudesta hoitoteknologiasta. Kysely paljasti, ettei sillä ollut vaikutusta laitteiden saantiin.

Vastaajista lähes kaikki olisivat Käypä hoito -suosituksen mukaan hyötyneet hoitotarvikkeista.

Tulokset osoittivat, ettei insuliinipumppuhoidon edellytysten täyttymisellä ollut vaikutusta siihen, oliko insuliinipumppuhoitoa tarjottu henkilölle. Samalla henkilöt, jotka eivät täyttäneet pumppuhoidon edellytyksiä, olivat saaneet mahdollisuuden insuliinipumppuhoitoon. Hoitoa ei siis ole osattu kohdistaa sitä eniten tarvitseville.

Laitteiden käyttö ja tarjonta oli molempien hoitotarvikkeiden osalta heikointa Turun yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueella. Koko maan vertailussa laitteiden käytön ja tarjonnan suhteen tilanne oli paras Oulun yliopistollisen sairaalan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueilla.

Kehittyvän teknologian hyödyntäminen diabeteksen hoidossa on osoittautunut vaikuttavaksi ja kustannustehokkaaksi osalle diabetesta sairastavista. Tällä hetkellä insuliinipuutosdiabeteksen hoitotulokset eivät vastaa nykyaikaisen hoidon ja teknologian antamia mahdollisuuksia. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on linjannut, että verensokerin jatkuvaa sensorointia tulee tarjota lääketieteellisin perustein yhdenvertaisesti Käypä hoito -suositusta noudattaen.

Helmikuussa 2018 julkaistun insuliinipuutosdiabeteksen Käypä hoito -suosituksen jalkauttaminen käytännön työhön vaatii selvityksen perusteella vielä paljon työtä. Hoidon yhdenvertaisuutta ja hoitotarvikkeiden kohdentamista niistä hyötyville voitaisiin edistää kehittämällä terveydenhuollon ammattilaisten osaamista. Insuliinipuutosdiabeteksen hoidon keskittämisellä diabeteskeskuksiin voitaisiin turvata terveydenhuollon ammattilaisten ammattitaito ja hoidon laatu sekä kaventaa alueellisia eroja insuliinipumpun saatavuudessa ja tarjonnassa. Käytänteiden yhdenmukaistamisen työvälineeksi tulisi kehittää validoitu mittari hoitotarvikkeiden myöntämisen arvioinnin tueksi.

Kysely toteutettiin keväällä 2018 yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Projektipäälliköinä työssä toimivat terveystieteiden maisteriopiskelijat Mia Hagqvist ja Sina Nordman.