7.5 C
Helsinki
tiistai, 26 marraskuun, 2024
Koti Blogi Sivu 40

Suomalaiset syövät yhä kaurapitoisempia leipiä

Yritykset voivat valikoimaa kehittämällä ohjata kuluttajia terveellisempiin valintoihin.

Vaasan vastasi kuluttajien huutoon ja toi markkinoille useita kauraleipäuutuuksia yhä korkeammilla kaurapitoisuuksilla. Se kannatti, sillä yhtiön myyntitilastojen mukaan suomalaiset syövät yhä enemmän kauraleipää ja yhä suuremmilla kaurapitoisuuksilla. Vaasan on valikoimaansa kehittämällä ohjannut kuluttajien valintoja kuitupitoisempiin leipiin. Uusimpien FinRavinto-tutkimustulosten valossa saavutus on tärkeä, sillä suomalaiset saavat ruokavaliostaan liian vähän kuitua.

Leipomoyhtiö Vaasan tutki vuoden 2017 keväällä suomalaisten toiveita kauraleipien suhteen, ja sai selville, että 75 prosenttia suomalaisista pitää kauraleivän mahdollisimman suurta kaurapitoisuutta tärkeänä*. Vuoden 2018 aikana Vaasan täytti kuluttajien toiveet ja toi markkinoille useamman kauraleipäuutuuden korkeammilla kaurapitoisuuksilla, ja kuluttajat ottivat uutuudet omakseen. Vaasanin kauraleivissä huiminta vauhtia kasvaa yli 50 prosenttia kauraa sisältävien leipien kulutus, jopa 59 % volyymissa viime vuonna.

”Olemme onnistuneet ohjaamaan suomalaisten kuluttajien valintoja yhä kaurapitoisempien leipien suuntaan kehittämällä valikoimaamme. Kasvuluvut ovat todella vaikuttavia. Tämä on selvä osoitus siitä, että elintarvikeyritykset voivat omalta osaltaan vaikuttaa kuluttajien ostokäyttäytymiseen ja ohjata valintoja terveellisempään suuntaan. Leivällä on keskeinen rooli päivittäisessä ruokavaliossa, joten leipomoyhtiönä meillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa kansanterveyteen”, sanoo Vaasan Oy:n brändi- ja viestintäjohtaja Mari Dunderfelt.

”FinRavinto 2017 -tulokset kertovat, että jopa 70 % suomalaisista saa liian vähän kuitua ja hiilihydraatteja ravinnostaan. Yli puolet nauttimastamme kuidusta tulee viljavalmisteista, ja siksi leipä on merkittävä kuidun lähde ruokavaliossa. On tärkeää, että nauttimamme leipä on mahdollisimman terveellistä ja kuitupitoista. Leivästä saamme myös terveydelle tärkeää täysjyväviljaa, jonka valitsemiseen kehotetaan ravitsemussuosituksissakin. Kulutuksen siirtymisellä yhä kauraisempiin ja kuitupitoisempiin leipiin voi olla merkittävä kansanterveydellinen vaikutus”, linjaa Vaasan Oy:n ravitsemus- ja tutkimuspäällikkö Marika Lyly.

Miksi kuluttajat valitsevat juuri kauraleivän?

Enää leipiä ei erotella perinteiseen tapaan vain vaaleaan ja tummaan leipään, vaan kauraleivällä on uudenlainen asema terveellisenä ja hyvänmakuisena suosikkileipänä. Vaasan teetti syksyllä 2018 kattavan leipätutkimuksen kartoittaakseen leivän kulutuksen nykytilaa ja kuluttajien syitä leivän syöntiin. Tuloksista käy ilmi, että suomalaisille tärkein syy syödä kauraleipää on sen herkullinen maku. Heti seuraavina valintakriteereinä mainitaan terveellisyys ja vatsaystävällisyys. Ne, jotka kertovat tutkimuksen vastauksissa lisänneensä leivän syöntiä (29 %), ovat lisänneet nimenomaan kauraleivän syöntiä (49 %)**

​Ylipainon vähentäminen ehkäisee tehokkaasti liikkumisen vaikeuksia

THL:n tutkijat ovat selvittäneet liikuntakyvyn merkitystä ikääntyvän väestön toimintakykyyn. Jos mitään ei tehdä, liikkumiskyvyltään heikentyneiden ihmisten määrä kaksinkertaistuu Suomessa vuoteen 2044 mennessä.

Ennusteen mukaan vakavasti liikkumisrajoitteisten ihmisten määrä kasvaisi 200 000:sta 400 000:een aikavälillä 2011–2044. Jos ylipainoisuus vähentyisi puoleen, liikkumisrajoitteisten määrä pienenisi 20 prosenttia.

Liikkumista rajoittavia tekijöitä ovat ylipaino, vähäinen liikunta ja tupakointi. Terveys 2000 -tutkimuksen ja sen 11 vuoden seurannan pohjalta laadittiin tilastollinen malli liikkumisrajoitteiden riskitekijöistä ja niiden muutoksista. Liikkumisrajoitteisiksi määriteltiin ihmiset, jotka itse arvioivat, että puolen kilometrin kävely on heille vaikeaa.

Mallin pohjalta tehdyissä analyyseissä vähennettiin tai poistettiin liikkumiskyvyn riskitekijöitä yksi kerrallaan tai kaikki kolme yhtä aikaa.

– Haimme vastausta kysymykseen, kuinka paljon liikkumisrajoitteiden yleisyyteen voidaan vaikuttaa vähentämällä niiden tärkeimpiä riskitekijöitä, kertoo tutkimuspäällikkö Tommi Härkänen.

Eniten vaikutusta liikkumisrajoitteiden yleisyyteen on ylipainon vähentämisellä. Tupakoinnin vähentämisen ja liikunnan lisäämisen vaikutus on pienempi. Vähäinen liikunta ja lihavuus kietoutuvat kuitenkin toisiinsa, joten osa lihavuuden vähentämisen vaikutuksesta voi johtua myös liikunnan lisäämisestä. Ylipainon rajana pidettiin tässä painoindeksiä 25 tai enemmän.

– Kaikkien riskitekijöiden poistaminen väestöstä on epärealistinen toive. Lähelle samaa päästäisiin kuitenkin jo sillä, jos liikakiloista saataisiin puolet pois, Härkänen sanoo.

Ennusteet saattavat kuitenkin antaa jopa liian myönteisen kuvan tulevaisuudesta, sillä ne perustuvat 2000-luvun alun havaintoihin iäkkäiden liikkumiskyvyn myönteisestä kehityksestä. Tuoreen FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan kehitys on pysähtynyt tai ainakin hidastunut.

Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus: Yhdenvertaiseen harrastamiseen on vielä matkaa

LValtaosa lapsista ja nuorista kokee olevansa varsin tyytyväisiä elämäänsä. Nuoret ovat onnellisempia kuin kertaakaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Valtaosalla lapsista ja nuorista on myös jokin harrastus. Harrastavien lasten ja nuorten osuus on kasvanut vuosikymmenen alusta, mutta heikoksi koettu taloudellinen tilanne vaikuttaa edelleen merkittävästi lasten ja nuorten harrastamiseen. Myös kiusaaminen ja syrjintä on huolestuttavan yleistä liikuntaharrastamisessa.

Taloudellinen tilanne erottelee lasten ja nuorten liikunnan harrastamista

Liikunnan harrastamisen saavutettavuus on selvästi yhteydessä taloudellisiin lähtökohtiin. Taloudellisen tilanteen heikoksi kokevien perheiden lapsista ja nuorista 32 prosenttia liikkuu viikoittain liikunta- tai urheiluseurassa, kun vastaava osuus hyvin toimeentulevissa perheissä on 55 prosenttia. Erityisesti pääkaupunkiseudulla lasten liikunnan harrastamisen kustannukset ovat korkeita: yli sadan euron kuukausikustannuksista raportoi neljännes 6–14-vuotiaiden lasten vanhemmista.

”Näyttää siltä, että paljosta julkisesta keskustelusta ja poliittisista toimista huolimatta urheiluseuraharrastamisen kustannuksia ei ole saatu alemmas ja monet lapset ja nuoret jäävät taloudellisista syistä toiminnan ulkopuolelle”, sanoo Nuorisotutkimusverkoston tilastotutkija Sami Myllyniemi.

Liikunta on yhä lasten ja nuorten yleisin harrastus. Kyselyyn vastanneista 88 prosenttia kertoi harrastavansa jotain liikuntaa. Lapsena liikutaan sekä omatoimisesti että ohjatusti, mutta pääosin porukassa. Iän myötä liikutaan entistä enemmän omatoimisesti ja yksin. Urheilu- tai liikuntaseurassa on mukana vajaa puolet 7–29-vuotiaista lapsista ja nuorista. Nuoremmissa ikäluokissa seurassa harrastaminen on yleisempää.

Lapsista ja nuorista 11 prosenttia kertoi, ettei harrasta lainkaan liikuntaa. Harrastamattomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, ettei pidä liikunnasta, liikunta on liian kilpailuhenkistä, tai pelätään ettei tule hyväksytyksi porukassa.

Lähes kolmannes on kokenut liikuntaharrastuksessa kiusaamista ja syrjintää

Kiusaamista, syrjintää ja epäasiallista kohtelua esiintyy varsin paljon lasten ja nuorten liikuntaharrastuksissa. Kolmannes kaikista 10–29-vuotiaista vastaajista kertoo kokeneensa liikuntaharrastuksessaan usein (5 %) tai joskus (26 %) kiusaamista, syrjintää tai muuta epäasiallista käytöstä. Kiusaamisen, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuvat erityisesti yli 15-vuotiaat sekä ne lapset ja nuoret, jotka kokevat kuuluvansa johonkin vähemmistöryhmään. Esimerkiksi lapsista ja nuorista, jotka kokevat kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, noin 60 prosenttia kertoo joskus tai usein tapahtuvasta kiusaamisesta ja syrjinnästä liikuntaharrastuksessa.

”Tulokset ovat huolestuttavia, sillä suuri osa harrastamisesta tapahtuu aikuisten valvonnassa. Kun lasten liikunnan harrastamisen pitäisi olla kivaa vapaa-ajan toimintaa, vastapainoa vaativalle koulutyölle ja opinnoille, tällaisten lukujen pitäisi herättää jokainen löytämään ratkaisuja kiusaamiseen ja syrjintään”, sanoo Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo.

Vanhemmat liputtavat liikunnan harrastamisen mielekkyyden, ei kilpailullisuuden puolesta

Vanhemmat toivovat lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen olevan ensisijaisesti mielekäs ja mukava ajanviettotapa, jossa opitaan liikkumaan. Ohjaajilta ja valmentajilta vanhemmat toivovat ennen kaikkea kasvatuksellista osaamista. Selkeä enemmistö vanhemmista ei pidä toivottavana, että liikuntaharrastuksessa tähdätään huippu-urheilijaksi.

”Näyttää siltä, ohjatussa liikunnan harrastamisessa eivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Seuratoiminnan painopisteen tiedetään olevan kilpaurheilussa, mutta lasten vanhemmat suhtautuvat kielteisesti liian urheilullisiin tavoitteisiin”, toteaa Salasuo.

Keinoja lasten ja nuorten harrastamisen edistämiseksi on jo pohdittu esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön Harrastamisen strategia -työryhmässä. Yksi keino edistää nuorten harrastusmahdollisuuksia on Harrastuspassi-sovellus, joka sisältää nuorille räätälöityjä harrastusetuja, kuten pääsylippuja uimahalliin ja kuntosalille, lippuja esityksiin, konsertteihin ja erilaisiin tapahtumiin. Harrastuspassi valmistautuu kuntien käyttöön tänä vuonna.

Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus:

Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus on kahden vuoden välein ilmestyvä haastattelututkimus, joka tarkastelee 6–29-vuotiaiden vapaa-aikaa ja siihen liittyviä trendejä. Vuoden 2018 tutkimuksen pääteema oli liikkuminen ja liikunta. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen toteuttavat yhteistyössä valtion nuorisoneuvosto, valtion liikuntaneuvosto, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Nuorisotutkimusverkosto.

Valtion liikuntaneuvosto, valtion nuorisoneuvosto sekä Nuorisotutkimusseura ry.

Lääkäripalveluyritykset ry: Soten tavoitteet vaarassa

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö muuttuu siitä riippumatta, hyväksytäänkö hallituksen esittämät sote-lait vai ei. Eduskunnassa ratkaistaan nyt, tapahtuuko tämä muutos hallitsemattomasti vai hallitusti lainsäädännöllä ohjaten. Yksityisen sektorin toimijat sopeutuvat muutokseen joka tapauksessa, kukin tavallaan. Miten käy julkisen sektorin järjestäjien ja palvelutuotannon? Se on asia, josta päättäjien ja meidän kansalaisten pitää olla erityisen huolissaan, sanoo Lääkäripalveluyritykset ry:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen.

Sote-uudistuksen tavoitteiksi on määritelty palveluiden saatavuuden parantaminen, eriarvoisuuden ja terveyserojen vähentäminen sekä julkisen talouden kestävyysvajeen pienentäminen. Näistä tavoitteista ollaan suhteellisen yksimielisiä.

– Valitettavasti sotesta käydyssä julkisessa keskustelussa ovat sekoittuneet keskenään tavoitteet ja keinot. Vahvemmat järjestäjätahot, sote-integraatio ja valinnanvapaus ovat vain keinoja, eivät tavoitteita, sanoo Partanen.

Eduskunnan käsittelyssä olevien sote-lakien avulla voidaan saavuttaa kaksi ensimmäistä tavoitetta – ainakin paremmin kuin nykyisellä lainsäädännöllä jatkaen.

– Palveluiden saatavuus paranee huomattavasti, kun ”valjastetaan” yksityisen sektorin resursseja ja palvelutarjontaa julkisrahoitteisen palveluvalikoiman tuottamiseen. Eriarvoisuus palveluiden saatavuuden osalta vähenee, kun kaikki pääsevät palveluiden piiriin samalla lakisääteisellä asiakasmaksulla, väittää Partanen.

Kolmanteen tavoitteeseen eli kestävyysvajeen pienentämiseen päästään vain tuottavuuden parantamisen kautta. Kun palveluntuottajille syntyy keskinäisen kilpailun myötä riittävät kannusteet ottaa käyttöön tehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimintatavat, tuottavuus paranee.

– Sote-lakien kaatuminen eduskunnassa siirtäisi välttämättömän uudistuksen toteuttamista vuosilla eteenpäin. Tällöin uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuisi pahasti, arvioi Partanen.

Liitteenä olevassa esityksessä kuvataan lyhyesti sote-uudistuksen tavoitteet ja kuinka ne ovat saavutettavissa.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=6syZrAv_g3Q&w=560&h=315]

Videolta löytyy tiivistelmä hyvinvoinnin osasista. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu monesta tekijästä ja elämän osa-alueesta. Fyysinen terveys ja kunto vaikuttavat psyykeen ja toisin päin. Myös sosiaalisella puolella ja läheisillä ihmissuhteilla on iso merkitys hyvinvoinnille. Huolehditaan itsestämme ja toisistamme!

Mentaalinen hyvinvointi

Ihmisen hyvinvointi on monimutkainen kokonaisuus, jossa oman twistinsä tuo se, että jokainen ihminen on yksilö eikä kaikille päde samat asiat. Perustasolla voidaan aina puhua, että jokaisen hyvinvoivan ihmisen hyvinvointiin merkittäviä tekijöitä ovat liikunta, ruokailu sekä elinolot ja sosiaaliset suhteet, mutta varsinkin näiden viimeisten kohdilla tulevat jokaisen henkilökohtaiset ominaisuudet entistä enemmän merkitseviksi.

Mielen hyvinvointi

Mieli eli ajatusmaailma voi järkkyä meillä kaikilla syystä tai toisesta, emmekä välttämättä edes havainnoi sitä itse. Yksi asia, missä mentaalipuoli nousee todella korkealle on urheilu, kun sitä tekee ammatikseen ja rahapelaaminen, vaikkei sitä ammatikseen pelaisikaan.

Veikkausvedot on monille harrastus, josta saa mielihyvää itselleen vaikkei voittaisikaan. Jo pelaaminen ja pieni jännitys tuovat normaalin arkipäivään pienen erilaisen mausteen, joka on monelle ihmiselle tärkeä osa kokonaisuutta, sitä hyvinvointia. Eikä pelaajille läheskään kaikilla ole tarkoituksena laittaa puolta palkastaan fanittamansa joukkueen voitolle, ei, vaan monella pelaaminen on tapa esimerkiksi juuri osoittaa tukeaan omalle suosikilleen.

Pelaamisen merkitystä eri tasoilla on tutkittu kohtuullisesti ja varsinkin sen vaikutuksia ihmisen käyttäytymiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. On sitten kysy minkälaisesta pelaamisesta tahansa, moni pelaaminen hyvistä ja huonoista puolista heijastaa nimen oman pääkoppaan eli hyvinvoinnin mentaaliseen puoleen – johon myös voidaan kohdistaa omanlaisia harjoitteita, joita tässä hieman avataan.

Mentaaliharjoittelu

Muistan itsekin nuorempana, kuinka valmentaja käski tai kertoi minulle, kuinka minun piti kuvitella itseni ylittämässä sitä rimaa. Mutta valmentajani ei ollut oikeasti kovinkaan kaksinen ja se mentaaliharjoittelu jäi tuolle asteelle, enkä minä sitten koskaan jatkanut oikeasti urheilua sitten teinivuosien. Kuinka suuri merkitys sitten oikeasti mentaaliharjoitteilla on huippu-urheilussa, ja voisimmeko saada samasta ajattelusta voimaa normaaliin päivittäiseen elämään ja mitä se vaatisi?

Trainit-sivustolla asia jaotellaan näin:

Henkisen harjoittelun perusperiaatteita ovat:

  1. Tavoitteen asettaminen
  2. Sitoutuminen asetettuihin tavoitteisiin harjoitusperiaatteisiin
  3. Rentoutumisharjoittelu todellista tai mielikuvaa vastaavaan suoritukseen
  4. Mielikuvaharjoittelu, sisäinen ja ulkoinen mielikuva
  5. Kilpailuun valmistautumisharjoittelu ja keskittyminen
  6. Riittävän kilpailustressin / jännityksen ylläpitäminen

Kaikki lähtee suunnitelmallisuudesta ja tavoitteellisuudesta. Jos ei ole tavoitetta, ei voi oikeastaan myöskään suunnitella eikä voi miettiä mentaalisestikaan mielikuvin mitä on tulossa. Rentoutumisharjoituksissakin tavoitteena on päästä tietynlaiseen flow-tilaan, missä sinä itse nautti olemassaolostasi ja koet hyvää iloa. Tässä tilassa ja näissä hetkissä syntyy kokemus siitä parhaasta mahdollisesta suorituksesta ja rentoudesta, jolle on tavallista intensiivinen keskittyminen ja tehtävään uppoutuminen – se ei siis tarkoita tiukkaa puristamista, vaan juuri oikeaa voimaa ja ajankäyttöä. Flow tilassa aika hidastuu ja kaikki muu unohtuu, flow tilaan pääsylle on jokaisella omat tiensä.

Mielikuvat

Kun on valittu jokin suunnitelma ja tavoite, voidaan alkaa mielikuvaharjoittelu joko siitä lopputilanteesta tai niistä vaiheista, jotka vievät lopulliseen tulokseen. Mielikuvaharjoittelua voi käyttää kaikkiin tilanteisiin, joissa on alku ja loppu, ja joka vaatii sinulta tavallista enemmän keskittymistä. Voit omassa mielikuvituksessasi tehdä täydellisen mielikuvasuorituksen, jossa kaikki muu paitsi todellinen liike tapahtuu omien aistien välityksellä ja tuntemuksella, jopa niin että omat lihakset autonomisesti supistelevat, mutta tietoisesti vain keskushermoston tasolla. Mentaaliharjoitteita voi käyttää yhtä lailla myös musiikin ja laulaminen harjoittelussa.

Jos mieli on alavireinen – hymyile

Jos mieli on pitkään alavireinen, elämä tuntuu harmaalta, itkettää, mikään ei oikein kiinnosta,  voi koko keho altistua erilaisille sairauksille. Keskustelu muiden ihmisten kanssa auttaa, on se sitten ammattilainen vai vertaistukihenkilö, kunhan se on joku ihminen.

On ihan OK olla huonolla tuulella, kaikki on silti ihan hyvin ja ikävimmätkin tunteet voivat olla hyödyllisiä. Tosiasia kuitenkin on, että elämä ei aina hymyile. Aikuisenakin tunteesi toimivat samoin kuin kiukuttelevalla taaperolla. Kiukku helpottaa heti kun olet valmis myöntämään huonon fiiliksen itsellesi.

Pari vinkkiä jokapäiväiseen elämään pääkopalle:

1. Muista, että ihmiset neuvovat toisia helpoiten niistä asioista, jotka ovat haasteellisia tai ongelmallisia heille itselleen.

2. Ratkaise mielessäsi, onko sillä väliä, mitä muut sinusta ajattelevat.

3. Olet riittävä ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Laatusertifikaatti ei yksin takaa hoivapalveluiden laatua

Kun vanhusten hoivapalveluiden laatu on aiheellisesti joutunut myrskynsilmään, on luonnollista, että kyseenalaistetaan myös näiden yritysten laatusertifikaatit ja sertifioinnin merkitys laadun takeena. Kuinka yritys voi omata laatusertifikaatin silloin, kun sen toiminta ei noudata sovittuja käytäntöjä ja tuotettu palvelu ei vastaa asiakkaan vaatimuksia puhumattakaan hoitokodin asukkaiden inhimillisistä tarpeista? Nyt on tarkasteltava sitä, mitä sertifiointi tarkoittaa.

Sertifiointiin liittyy oleellisesti termit johtamisjärjestelmä ja standardi. Sertifikaatti voidaan määritellä seuraavasti: se on kolmannen osapuolen antama todiste, joka osoittaa yrityksen ponnistelevan laadun, turvallisuuden, kestävän kehityksen tai toiminta- ja toimitusvarmuuden puolesta. Sertifikaatilla voidaan osoittaa, että tuotteet, johtamisjärjestelmät ja työntekijöiden osaaminen vastaavat kansainvälisiä, kansallisia tai paikallisia vaatimuksia. Sertifiointi tukee organisaatiota toiminnan ja prosessien jatkuvassa kehittämisessä, riskien hallinnassa ja selkeyttää vastuunjakoa. Siten sertifiointi auttaa organisaatiota vastaamaan asiakasvaatimuksiin.

Sertifikaatti siis osoittaa sen, että yrityksen omat prosessit ja johtamisjärjestelmä tukevat laaduntuottokykyä ja jatkuvaa parantamista. Sertifikaatilla osoitetaan, että yrityksen johtamisjärjestelmä vastaa standardin vaatimuksia.

Maailman käytetyin laadunhallinnan työkalu

ISO 9001-laatustandardi on maailman käytetyin laadunhallinnan työkalu. Maailmanlaajuisesti ISO 9001 -standardin mukainen johtamisjärjestelmä on käytössä ja sertifioituna yli miljoonassa organisaatiossa. ISO 9001 -laatujärjestelmä toimii organisaation omana työkaluna laadunhallinnan ja toiminnan kehittämisessä. Kun yritys tavoittelee sertifikaattia, tarvitaan sertifiointiarviointi eli ulkoisen arvioijan suorittama auditointi, jossa arvioidaan organisaation sertifioinnin piiriin kuuluvia toimintoja (ISO 9001) standardin vaatimuksia vasten. ISO 9001 mukaisessa ulkoisessa auditoinnissa arvioidaan sertifikaattia tavoittelevan organisaation johtamisjärjestelmää ja laadunhallinnan työkaluja.

Usein sertifiointi ja ulkoisen auditoinnin roolin ymmärretään väärin. Sertifikaatin myöntänyt arviointilaitos ei ole taho, joka vastaa sertifioidun yrityksen laadusta. Ulkoinen auditointi ei korvaa organisaation lakisääteistä omavalvontaa eikä myöskään sijaintikunnan, aluehallintoviraston tai Valviran tarkastusoikeutta ja -velvollisuutta.

Vastuuta laadusta ja toiminnasta ei voi ulkoistaa

Toiminnan laatu, palvelun tekninen- ja toiminnallinen laatu ovat siis yhä sertifioidun yrityksen vastuulla, mutta sertifikaatti osoittaa, että yrityksellä on olemassa toimintatavat ja toimivat prosessit laatupoikkeamien käsittelyyn ja jatkuvaan parantamiseen. Arvioinnissa kiinnitetään huomioita lakisääteisiin vaatimuksiin, asiakasvaatimuksiin ja johtamisen rakenteisiin. Arvioinnin kohteena on myös organisaation oman ohjeistuksen noudattaminen. Se, onko yrityksellä ja sen johdolla tahtoa käyttää näitä prosesseja ja toimintatapoja tai henkilöstöllä kykyä ohjeistuksen noudattamiseen, jää sen itsensä käsiin.

Voisimme verrata asiaa esimerkiksi ajokortin suorittamiseen. Kirjallisessa kokeessa ja inssiajossa kokelas osoittaa taitonsa ja tietonsa ajoneuvon käsittelyssä ja liikennesääntöjen noudattamisessa. Se, noudattaako kokelas liikennesääntöjä kortin saamisen jälkeen, on kokelaan omassa harkinnassa. Kortti myönnetään luottaen, että kokelas noudattaa lakia ja sovittuja sääntöjä sekä käyttää niitä taitoja, jotka se omaa. Mikäli kokelas jää kiinni lain ja liikennesääntöjen vastaisesta kaahailusta, tarkoittaa sitä, että hän menettää ajo-oikeutensa. Sama pätee myös sertifikaattiin. Mikäli sertifiointitasoa ei kyetä ylläpitämään, laatupoikkeamiin vastaamaan tai esimerkiksi lain asettamia vaatimuksia noudattamaan, sertifiointilaitos ryhtyy menettelyyn sertifikaatin perumiseksi. Kyseessä ei ole arvioijan tekemä virhe, vaan menettely, johon ryhdytään silloin kun on selvinnyt, että sertifikaatin edellytykset eivät enää täyty.

Ulkoisen arvioijan on tunnettava toimiala ja osoitettava se

Finasin ryhmäpäällikkö Tuija Sinervo kertoi Kauppalehden uutisessa 12.2.2019, että kuka tahansa voi perustaa yrityksen, joka myöntää sertifikaatteja. Finas on Suomen kansallinen akkreditointielin eli se taho, joka toteaa sertifiointiyrityksen päteväksi myöntämään standardin mukaisen sertifikaatin. Akkreditointi eli pätevyyden toteaminen, on kansainvälisiin kriteereihin perustuva menettelytapa, jonka avulla toimijan pätevyys ja sen antamien todistusten uskottavuus voidaan luotettavasti todeta. Tulee siis erottaa akkreditoitu ja akkreditoimaton sertifioija toisistaan.

Akkreditointipäätöstä edeltävässä arviointiprosessissa osoitetaan, että toimija täyttää akkreditointivaatimuksena olevassa standardissa kuvatut vaatimukset esitetyllä pätevyysalueella. Pätevällä sertifiointilaitoksella arvioinnin suorittavat substanssin osaavat koulutetut arvioijat. Arvioijien substanssiosaaminen on vain yksi osa-alue, jota Finas valvoo pätevien sertifiointilaitosten toiminnassa.

Julkisuudessa on viime aikoina noussut esiin kysymys miksi sertifiointiarvioinnissa tai seuranta-arvioinnissa ei ole huomattu hoiva-alan yritysten ongelmia. Kyse ei ole siitä, että sertifikaatin myöntäjä ei olisi pätevä, vaan merkittävä tekijä on se, että sertifiointiyrityksen arvioijilla ei ole viranomaisvaltuuksia, eikä tarkastajan valtuuksia. Myös arvioinnin luonne on hyvin erilainen kuin viranomaistarkastuksissa tai -valvonnassa. Muistetaan, että sertifioinnin tarkoitus on olla yrityksen oma laadunhallinnan työkalu, joka mahdollistaa jatkuvan parantamisen.

Arviointi tehdään otannalla, mutta siinä vaaditaan myös näyttöä

Arvioinnit suoritetaan kohteissa alustavan suunnitelman ja ohjelman mukaisesti. Arviointi on ajallisesti rajattu, joten kaikkea ei luonnollisesti pystytä havainnoimaan rajatussa ajassa. Arviointikohteet valitaan kolmivuotissuunnitelmassa, jossa käytetään otantaa. Otantaan nousee sekä sertifiointiyrityksen, että asiakkaan valitsemia yksiköitä jo aikaisemmin sertifioiduista yksiköistä. Osa arvioitavista valitaan ”arvalla”.

Arvioinnin jälkeen organisaatio saa raportin, jossa on kuvattu arvioijan tekemät havainnot: vahvuudet, kehittämisehdotukset ja poikkeamat. Arvioinnin raportointi kootaan erikseen johtamisesta, ylimmän johdon osuudesta, johdon vastuualueista laatujärjestelmissä, tukipalveluista sekä jokaisesta arvioidusta yksiköstä erikseen. Yksikön raportointi kattaa johdon, johtamisen, prosessit, dokumentaatiot, palautejärjestelmät, jne. Raporteissa on kuvattu erikseen vahvuudet, parannus-/kehittämiskohteet ja havaitut poikkeamat. Poikkeamien korjaamiselle on aikaa kolme kuukautta ja niiden korjaaminen raportoidaan pääarvioijalle, joka hyväksyy poikkeamat korjatuiksi. Tämän perusteella sertifikaatti voidaan myöntää tai uusia.

Voiko laatusertifiointi ja viranomaisvalvonta tukea toisiaan?

Sertifioinnissa arviointi suoritetaan aina tiettyä standardia vasten eli standardi määrittelee ne vaatimukset, jotka sertifioitavan yrityksen tulee sertifikaatti saadakseen täyttää. Tämän lisäksi menestyvän yrityksen tulee täyttää esimerkiksi viranomaisten tai tilaaja-asiakkaiden osoittamat erityisvaatimukset, jotka eivät tule standardista vaan liiketoiminnan luonteesta ja tarjouspyynnöstä. ISO 9001 -laatusertifikaatilla on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kilpailutuksissa luotettava maine. Sen on katsottu olevan todiste siitä, että yritys ponnistelee laadun eteen, joka usein antaa etulyöntiaseman tarjouskilpailussa.

On selvä, että ISO 9001 -sertifikaatti ei poista valvonnan ja tarkastusten tarvetta viranomaistasolla. Kysymys on lopulta siitä, miten sertifiointi, tarkastukset ja valvonta saadaan toimimaan yhdessä niin, että nyt paljastuneet laatuongelmat eivät ole jatkossa mahdollisia.

Harvinaisten sairauksien päivää vietetään 28.2.

Harvinainen sairaus tai vamma koskettaa yli 300 000:ta suomalaista ja heidän läheisiään. Teemapäivä muistuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittamisen hyödyistä ja merkityksestä harvinaissairaiden ihmisten elämään ja elämänlaatuun.

Harvinaissairaiden haasteena ovat usein tiedonpuute ja palvelujärjestelmän pirstaleisuus. Toimivaan arkeen tarvitaan tarpeenmukainen ja koko elämänkaarta tukeva palvelukokonaisuus. Moniammatillisella ja laaja-alaisella yhteistyöllä voidaan varmistaa, että kaikki arjen ja hyvinvoinnin osa-alueet tulevat huomioitua.

Kansallinen ohjelma painottaa yhteistyötä ja osallisuutta

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittaminen on myös Suomessa hyvin ajankohtainen teema. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta harvinaissairauksien kansallista ohjelmaa, jossa nostetaan esiin eri tahojen yhteistyön kehittämistarve ja toimenpide-ehdotuksia tähän. Lisäksi ohjelmaan kirjataan läpileikkaavasti harvinaissairaiden ja läheisten osallisuus kaikissa toimissa. STM:n ohjelmaa valmistelevassa työryhmässä on alusta saakka ollut mukana vahva potilasjärjestöedustus.

”On ilahduttavaa huomata, että potilasjärjestöjen asiantuntijuus on otettu yhteistyössä hyvin vastaan. Tämä on antanut meille tilaisuuden ottaa harvinaissairauksiin ja niiden hoitoon liittyvät epäkohdat ja ongelmat puheeksi, ja hakea yhteisiä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Tiivis yhteistyö julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä on tärkeä askel kohti harvinaissairaan parempaa arkea”, muistuttaa Harvinaiset-verkoston puheenjohtaja Kirsi Asula.

Parhaiten toimivat palvelut toteutetaan yhteistyössä kokemustietoa hyödyntäen

Erityisesti harvinaisten sairauksien kohdalla moniammatillisuus ja palveluiden yhteensovittamisen tarve korostuvat, kun oireet ovat moninaisia. Laaja-alainen yhteistyö eri alojen välillä on tarpeellista ja järkevää. Palvelujen yhteensovittaminen ja koordinointi hyödyttää kaikkia osapuolia. Se lisää harvinaissairaiden osallisuutta ja alueellista yhdenvertaisuutta ja samalla vähentää ammattilaisten tekemää päällekkäistä työtä.

”Potilasjärjestöjen kanssa yhteistyö jo toimii ja sen hyödyt ymmärretään. Seuraava askel on oppia arvostamaan ja hyödyntämään kokemustietoa nykyistä paremmin. Hyvä vuorovaikutus tukee harvinaissairaan ja läheisten osallisuutta, ja voimaannuttaa koko perhettä”, puheenjohtaja Asula kiteyttää.

Kun harvinaissairas läheisineen tulee kuulluksi, tulevat arjen haasteet näkyviksi. Vaikka harvinaissairas on oman sairautensa asiantuntija, on vastuu hoidon koordinoinnista ja kokonaistilanteesta kuitenkin oltava sosiaali- ja terveydenhuollolla. Tämä edellyttää palveluiden saumatonta yhteensovittamista.

Harvinaisten sairauksien päivä lisää tietoisuutta

Harvinaiset-verkosto kutsuu kaikki mukaan viettämään Harvinaisten sairauksien päivän tietotoriviikkoa 27.2. – 6.3. Verkosto järjestää tapahtumat kaikissa viidessä yliopistosairaalakaupungissa yhteistyössä harvinaisten sairauksien yksiköiden kanssa. Lue lisää Harvinaisten sairauksien päivästä ja katso tapahtumien tiedot osoitteessa https://harvinaiset.fi/harvinaisten-tietotoriviikko-2019