Monet syrjäytymisen riskitekijöistä kehittyvät varhain ja merkit ovat nähtävissä jo päiväkoti-iässä. Aina selvitti, mitkä ovat koulutuspolun kriittiset siirtymävaiheet ja kuinka ennusmerkit voidaan tunnistaa.
Yksilön koko elämänkaarta tarkasteleva juttupaketti tarjoaa painavaa tietoa kasautuvan huono-osaisuuden kierteestä, joka pitäisi katkaista jo varhain.
Teemahaastattelussa 27-vuotias Ville kertoo omasta syrjäytymisestään ja elämänvaiheista, joissa olisi kaivannut apua, mutta jäi toistuvasti yksin.
– Syrjäytymispolku alkaa usein 16–18-vuotiaana. Silloin kaipaa itsenäistä elämää, mutta ei ymmärrä sen mukana tulevaa vastuuta. Tässä vaiheessa tarvittaisiin tukihenkilöitä, jotka voivat auttaa, hän sanoo.
Vanha laki palautettava voimaan
Asiantuntijoiden viesti on yhtenäinen: varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat parasta syrjäytymisen ehkäisyä, ja korjausliikkeet pitää tehdä ennen teini-ikää.
Se edellyttäisi esimerkiksi tehostettua opinto-ohjausta ja tukea siirtymävaiheisiin.
– Yläkoulussa voi olla 300 oppilasta, joista kymmenen tarvitsee tehostettua opinto-ohjausta. Jos tuen avulla saataisiin nämä tyypit kuiville, siihen ohjatut resurssit maksaisivat itsensä nopeasti takaisin, sanoo professori Markku Jahnukainen.
Aiemmin laissa oli lauseke, joka velvoitti peruskoulun pitämään huolta entisistä oppilaistaan. Tämä oli kuitenkin peruskoululle niin iso tehtävä, että lakia muutettiin 1980-luvun alussa. Jahnukaisen mukaan laki pitäisi palauttaa uudelleenmuotoiltuna. Siirtymäsuunnittelun pitäisi olla peruskoulun ja toisen asteen yhteinen tehtävä.
Juttupaketissa selviää myös,
- miksi Me Säätiön toiminnanjohtaja Ulla Nord muuttaisi nuorten mielenterveyspalvelujen koko järjestelmää,
- miten köyhyystutkija Maria Ohisalo analysoi yhteiskunnan syrjäyttäviä mekanismeja ja
- millaista kritiikkiä koulutussosiologian professori Heikki Silvennoinen osoittaa aikuisten työvoimakursseihin.
Apulaisprofessori Kristiina Brunila kyseenalaistaa koko syrjäytymisen käsitteen ja jättäisi nuoret rauhaan. Lue, mistä on kyse.
