Sain sydänkentältä palautetta. Fiksu jäsen kysyi, että mistä ihmeen hoitoketjusta höpötän soteluennolla. Polkupyöränketjun hän ymmärtää ja päättelyketjunkin, mutta hoitoketju vie hänet ajatuksissa johonkin liukuhihnaan, jossa potilasta kuljetetaan. Palaute oli paikallaan, kuten yleensäkin. Kiitos siitä.
Sote-uudistukseen liittyy kovin monta yksittäistä ja monialaista pulmaa tai niiden ratkaisuyritystä. Näiden ongelmavyyhtien kokonaisuudesta puhuttaessa on alettu kutsua tiettyjä ongelmamöykkyjä omilla nimillään.
Esimerkiksi ongelmaa, että soterahoitusta ei voi ohjata kovin helposti, saati yhdenmukaisesti, kutsutaan soten rahoituksen monikanavaongelmaksi. Monikanavaisuus taas on osaltaan syy osaoptimointiin, joka puolestaan johtaa usein siihen, etteivät terveyspalveluiden järjestäjät läheskään aina mieti ensisijaisesti hoidon oikea-aikaisuutta tai parasta mahdollista lopputulosta, vaan sitä, miten heidän osuutensa tulisi hoidettua mahdollisimman pienin kustannuksin.
Otan esimerkin. Työntekijän sairauspäivien kustannuksista vastaa usein Kela, mutta leikkauksen kuluista sairaanhoitopiirin kautta vastaavat viime kädessä kunta, valtio ja vähäisin osin myös potilas itse. Jos vastuu olisi samoissa käsissä, mietittäisiin samaan aikaan sairauspoissaolokulujen ja leikkauskulujen minimointia. Näin osa kiireettömien leikkausten jonoista pienenisi, koska nopea hoitoon pääsy olisi kaikkien välitön etu. Vastaavia esimerkkejä on pilvin pimein.
Osaoptimoinnin vuoksi hoito ei ole nykyisin aina oikea-aikaista. Hoito on usein puutteellista myös siksi, ettei työnjako terveyskeskusten, sairaaloiden ja kuntoutuksen välillä ole optimaalinen ja, mikä vieläkin pahempaa, tieto potilaasta ja hänen tarvitsemastaan seuraavan vaiheen hoidosta ei kulje. Potilas tippuu eri palvelutuottajien väliin. Tästä on kyse, kun puhutaan rikkinäisistä hoitoketjuista.
Otan esimerkin. Pallolaajennus tehdään sairaalassa. Toimenpide on nopea ja sairaalasta kotiutetaan usein jo parin päivän päästä. Pallolaajennus tuo myös usein välittömän helpotuksen potilaan oloon. Jopa niin hyvän, että merkittävä osa potilaista ei miellä enää tarvitsevansa jatkohoitoa, vaikka he ovat yhä hengenvaarallisesti sairaita. Pallolaajennus ei poista sepelvaltimotautia. Ellei potilas syö lääkkeitään ja muuta elintapojaan, tauti etenee ja usein todella nopeasti, uudeksi hengenvaaralliseksi kohtaukseksi.
Nykyisin potilaan pitää kuitenkin osata itse hakeutua terveyskeskukseen tai esim. työterveyteen noiden muutaman sairaalapäivän jälkeen. Sairaala ei voi kirjoittaa terveyskeskukseen lähetettä eikä terveyskeskus omatoimisesti kutsu pallolaajennettua kontrollikäynnille ja sydänkuntoutuksen pariin. Neljänneksellä pallolaajennetuista hoito katkeaa jopa niin dramaattisesti, etteivät he koskaan lunasta ensimmäistäkään kolesterolilääkettään. Hoitoketju on hengenvaarallisesti rikki.
Eikä tässä vielä kaikki. Ne, jotka osaavat hakeutua perusterveydenhoidon pariin, ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, ohjataanko heidät sydänkuntoutukseen. Tältä osin Suomi on eurooppalaisissa tilaistoissa kaukana muista pohjoismaista, itse asiassa todella kaukana. Ja tähänkin on osasyynä rikkinäiset palveluketjut.
Palataan takaisin soteluennolle, jossa sain tuon palautteen. Esitin siellä Sydänliiton tärkeimpiä sotetavoitteita. Ne ovat ja pysyvät, olipa hallitus–oppositio-konstellaatiot mitkä tahansa. Kaatuneessa sote-uudistuksessa hoitoketjujen ehjyys olisi yhtenäisen järjestämisvastuun näkökulmasta parantunut. Mallin yksityiskohdissa piili toisaalta riskejä sen suhteen, miten potilasohjaus ja asiakassuunnitelmat olisivat oikeasti parantaneet nykytilaa.
Sydänliitossa jatkamme rakentavaa sotelobbausta, mutta kun uudistus nyt siirtyy vuosien (haarukka kahdesta kahdeksaan vuotta) päähän, ei auta jäädä voivottelemaan, vaan on tehtävä jo nyt kaikki mitä voidaan, jotta sydänpotilaan hoitoketju toimii näissä osaoptimoinnin puitteissa paremmin.
Siksi olemme perustaneet Sydänliiton toimistolle Tulppa-kuntouksen Suomen valloittamisen tilannekuvakeskuksen. Meillä on digitaalinen Suomen kartta jatkuvasti edessämme ja käymme alue alueelta läpi, miten Tulppa-kuntoutus saadaan tarjolle koko maahan ja miten kuilu sairaalan ja terveyskeskuksen välillä kurotaan umpeen luovilla tavoilla.
Oulussa yliopistollinen keskussairaala luo jo nyt osalle sydänpotilaista digitaalisia hoitopolkuja, jolla kuilun yli kuljetetaan vuoden verran. Tampereen Sydänsairaalassa Hämeenmaan sydänpiiri ottaa jo sairaalan aulassa kopin potilaista ja tekee koko maata ajatellen uraauurtavaa työtä sydänkuntoutuksen edistämisessä. Jyväskylässä ja Kuopiossa hoitoketjuja rakennellaan hienolla asenteella. Tulppa-kuntoutus on jo käytössä monessa, yli kymmenessä, sairaanhoitopiirissä. Neuvotteluyhteys monien Uudenmaan kuntien, HUSin ja uusimpana Helsingin kanssa on lupaavasti luotu. Satakunta ja Siunsote ja Eksote rakentavat hyviä malleja. Turusta ja itse asiassa lähes kaikkialta kuuluu uusia tuulia ja asennetta siitä, että viime vuosien passiivisuus ei vetele. Enää ei voi odottaa sotea ja kehittää hoitopolkuja vasta sitten.
Pidämme Sydän-lehden lukijat ajan tasalla siitä, miten Suomen kartta täyttyy Tulppa-ryhmistä ja muista sydänkuntoutuksen malleista. Esikuvana on Sydänliiton perhetyön lippulaiva, Neuvokas perhe, joka laajeni viime vuonna joka ikiseen Suomen kuntaan.
Kohti Sydänviikkoa ja ehjempiä hoitoketjuja!
